» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO 2012:91 oli kyseessä autoliike X oy:n ja henkilön A välisen työsopimuksen purku. Yhtiö perusteli purkua sillä, että A oli harjoittanut kilpailevaa liiketoimintaa, myymällä kolarin jälkeen korjattuja autoja eteenpäin. X Oy:n mukaan A oli myös käyttänyt hyödykseen yhtiön omaisuutta ja vienyt erilaisia auton osia pois työpaikalta omaan käyttöönsä.
A:n kanta oli puolestaan se, että X oy on toiminut lainvastaisesti ilman purku- tai irtisanomisperustetta ja hän vaati yhtiötä korvaamaan irtisanomisajan palkan sekä saamatta jääneitä lomaetuja vastaavan määrän. A vaati korvauksia myös työsopimuksen aiheettomasta päättämisestä.
Käräjäoikeus katsoi, että yhtiö oli velvollinen korvaamaan A:lle tämän kanteessa mainitsemat irtisanomisajan palkan sekä saamatta jääneiden lomaetuuksien määrän. Lisäksi käräjäoikeus määräsi X Oy:n vahingonkorvauksiin työsopimuksen lainvastaisesta päättämisestä.
Asian siirryttyä hovioikeuden käsittelyyn, tuomioistuin totesi käräjäoikeuden tavoin X Oy:n suorittaman työsopimuspurun aiheettomaksi. Hovioikeus kuitenkin hylkäsi korvausvaateet työsuhteen perusteettomasta päättämisestä.
Työsopimuslaki kieltää työntekijää harjoittamasta sellaista toimintaa, joka voi vahingoittaa tämän työnantajaa. Tällaisen kilpailevan toiminnan kiellon tarkastelussa tulee kiinnittää huomiota työn luonteeseen sekä työntekijän asemaan. Kilpailevan toiminnan välttäminen kuuluu työntekijän uskollisuusvelvollisuuden piiriin.
Korkein oikein katsoi tapauksessa olleen kyse kuudesta autosta, joita A väitetysti osti ja myi vastoin X Oy:n lupaa. A oli ostanut auton 1 jo ennen yhtiöön tuloaan. Hän kuitenkin myi auton ollessaan X Oy:n palveluksessa. Lisäksi A oli pyytänyt auton korjaukseen X Oy:ltä alennusta, kun auto oli kaupanteon jälkeen rikkoutunut. Tapauksen toisen auton A oli ostanut kolaroituna ja kunnostanut auton henkilökunta-alennuksella X Oy:n tiloissa. A peitteli myyntiään internet-sivuilla peittämällä rekisterinumeron. Lisäksi A käytti itsestään keksittyä nimeä. Kaksi muuta autoa olivat tulleet X Oy:lle korjaukseen, mutta korjauskustannusten noustua liian suuriksi, asiakkaat eivät halunneet niitä korjauttaa. A teki toiseen autoista kyseisen kustannusarvion. Sittemmin hän osti kyseiset autot ja myi ne eteenpäin. Viides auto oli tuontiauto Saksasta. A osti ja myi auton kertomatta asiasta työnantajalleen.
A:n kollegan, todistaja B:n, mukaan A oli heti X Oy:n palvelukseen tullessaan saanut tiedon siitä, että tämä voi hyväksytysti ostaa vuodessa henkilökunta-alennusta käyttäen yhden auton. B:n todistuksen mukaan työntekijöillä oli myös mahdollisuus saada työnantajan luvalla ulkomailta yksi auto käyttöönsä. B:n kertoman mukaan A:n suorittama oma liiketoiminta aiheutti henkilökunnan piirissä häiriötä. Lisäksi yleisessä tiedossa oli, että yhtiön työntekijöiden ei ole soveliasta ostaa asiakkaiden autoja.
Korkeimman oikeuden mukaan A:n suorittama kilpaileva liiketoiminta ei ollut kovin laajaa eikä A ole myynyt sellaisia autoja, joita yhtiö suoraan möisi asiakkailleen. Korkein oikeus katsoo, ettei kaupoista ole aiheutunut yhtiölle myynnin laskua.
Korkein oikeus kuitenkin huomioi sen, että yhtiössä oli rajoitettu yhtiön palvelussa olevien henkilöiden suorittamaa henkilökohtaista autokauppaa. Tällaista rajoittamista ei voida pitää kohtuuttomana, kun otetaan huomioon kilpailunäkökohdat, jotka alalla ovat, sekä työntekijöiden yhdenvertaisuus ja tasapuolinen kohtelu.
Korkein oikeus totesi, että A on toiminut tietoisesti vastoin X Oy:n ohjeita. Väitettä tukee se, että A on yrittänyt peitellä autokauppojaan muun muassa keksimällä itselleen peitenimen autokauppoja varten. Eräiden todistajien lausuman mukaan A on suorittanut kilpailevaa liiketoimintaa myös työaikana. A: n kerrotaan myös kunnostaneen autojaan työaikana.
A työskenteli X oy:llä esimiesasemassa, ja sen vuoksi hänellä on ollut korostettu uskollisuusvelvollisuus ja velvollisuus toimia yhtiön ohjeiden mukaan. Korkein oikeus katsoo, että A on toiminnallaan rikkonut velvollisuuksiaan työntekijänä ja on näin ollen toiminut hyvän tavan vastaisesti.
Korkein oikeus otti kantaa myös väitteeseen, jonka mukaan A olisi ottanut omaan käyttöönsä yrityksen omaisuutta. Huoltopäällikkö C kertoi A:n kysyneen lupaa C:ltä viedä kotiinsa X Oy:n pihalla olleita käytettyjä osia. C ei kieltänyt tai muutoinkaan puuttunut A:n toimintaan kyseisessä asiassa. Näin ollen A:lla voidaan katsoa olleen perusteltu syy toimintaansa ja se ei tämän vuoksi ole yhtiön kiellon vastaisesti käyttänyt yhtiön omaisuutta.
Työsopimuslain mukaan työnantaja ei saa purkaa työsopimusta ilman erittäin painavaa syytä. Työnantaja voi kuitenkin irtisanoa työsopimuksen asiallisesta ja painavasta syystä. Tällaisessa tilanteessa työntekijälle tulee kuitenkin antaa ensin varoitus, jotta hän voisi korjata menettelynsä. Lain mukaan varoitusta ei kuitenkaan tarvita, jos rikkomusta voidaan pitää niin vakavana, ettei työnantajalta voida edellyttää työsuhteen jatkamista.
Korkein oikeus katsoo, että vaikka A on harjoittanut kilpailevaa liiketoimintaa, ei se kuitenkaan ole ollut laajuudeltaan niin merkittävää, että se olisi vahingoittanut X Oy:tä. Tämän vuoksi rike ei ole ollut niin vakava, että yhtiöllä olisi ollut oikeus purkaa A:n työsopimus ilman irtisanomisaikaa.
A oli jo työsuhteen alusta asti tietoinen siitä, millaiset menettelytavat autokaupassa työntekijän omaan lukuun on sallittu. Korkeimman oikeuden perusteluista ilmenee, että A:n rike on ollut niin vakava, ettei työnantajalta voinut kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista. Näin ollen X Oy:llä oli asiallinen ja painava syy, jonka perusteella yhtiö olisi voinut toimittaa A:n irtisanomisen ilman varoitusta.
Työsopimuslain mukaan työnantaja on velvoitettu maksamaan työntekijälle korvauksia työsopimuksen lainvastaisesta päättämisestä. Tässä tapauksessa yhtiöllä ei ole ollut perustetta purkaa A:n työsopimusta. Siksi se on velvoitettu maksamaan A:lle vahingonkorvauksia työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Koska yhtiöllä olisi kuitenkin ollut oikeus irtisanoa työsopimus ja A kertomansa mukaan oli ollut työttömän vain kuukauden, ei voida näyttää, että A:lle olisi syntynyt ansionmenetetystä. Ja koska A on omalla menettelyllään aiheuttanut työsopimuksen päättämisen, korkein oikeus toteaa, että kohtuullinen korvaus tässä tilanteessa on kahden kuukauden palkkaa vastaava määrä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa