» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa B Oy oli päättänyt lomauttaa A:n tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla. B Oy oli tämän johdosta antanut A:lle asiaa koskeneen lomautusilmoituksen, jossa ilmoitettiin muun muassa päivämäärä, josta lukien lomautus tuli voimaan. A oli sairastunut lomautusilmoituksen saamisen ja lomautuksen alkamisen välisenä aikana siten, että hän oli joutunut jäämään sairaslomalle. Sairasloma oli alkanut ennen lomautuksen ilmoitettua alkamispäivää ja kestänyt ainakin kuukauden lomautuksen alkamisen jälkeen. Tapauksessa tuli juridiselta kantilta katsottuna arvioitavaksi, tuliko A:lle tässä tilanteessa maksaa sairausajan palkkaa koko sairasloman ajalta vai vain siihen päivämäärään saakka, jolloin lomautus hänen osaltaan oli alkanut.
Työsopimuslain 30 §:n mukaan jos työnantaja voisi irtisanoa tai purkaa työsopimuksen, hänellä on oikeus 14 päivän ilmoitusaikaa noudattaen lomauttaa työntekijä siten, että työnteko ja palkanmaksu keskeytetään toistaiseksi tai määräajaksi työsuhteen muutoin pysyessä voimassa.
Käräjäoikeus arvioi tapauksen osalta sekä työoikeuden normihierarkiaa että työneuvoston lausuntoja ja korkeimman oikeuden oikeuskäytäntöä. Normihierarkialla tarkoitetaan sitä, minkä asteen säännöksen katsotaan missäkin tilanteessa syrjäyttävän toisen samaa asiaa koskevan erilaisen säännöksen. Käräjäoikeus katsoi hierarkian puoltaneen A:n kanteen hyväksymistä asiassa. Edellä mainittujen lausuntojen ja oikeuskäytännön perusteella käräjäoikeus katsoi ratkaisevaksi ajankohdaksi tapauksen kannalta sen, milloin lomautus tosiasiassa alkoi. Kun A oli sairastunut ja jäänyt sairauslomalle ennen lomautuksen tosiasiallista alkamista, käräjäoikeus hyväksyi A:n kanteen ja velvoitti B Oy:n maksamaan hänelle sairausajan palkkaa koko hänen sairaslomansa ajalta.
Hovioikeus puolestaan noudatti tapauksen arvioinnissa niin kutsuttua aikaprioriteettiperiaatetta, jonka mukaisesti tapaus tuli ratkaista sen mukaan, kumpi A:n poissaoloperusteista oli syntynyt aikaisemmin. Hovioikeuden mukaan kun B Oy:n lomauttamisilmoitus oli saapunut A:lle ennen hänen sairastumistaan, tuli hänelle maksaa sairausajan palkkaa vain siihen päivämäärään saakka, jona lomauttaminen tosiasiallisesti alkoi. Hovioikeus katsoi näin ollen käräjäoikeuden kannasta poiketen, että ratkaisevaa oli lomauttamisilmoituksen antamishetki eikä niinkään lomauttamisen tosiasiallinen alkamishetki. Näillä perusteilla hovioikeus päätyi hylkäämään A:n kanteen.
Korkein oikeus aloitti puolestaan asian arvioinnin toteamalla edellä mainitun työsopimuslain 30 §:n nojalla, että B Oy:llä oli ollut oikeus A:n lomauttamiseen. Korkein oikeus huomioi tämän osalta myös sen, että lomautus oli tosiasiallisesti alkanut sinä päivämääränä, joka oli mainittu lomauttamisilmoituksessa. Sairausajan palkkaa koskeneen kysymyksen osalta korkein oikeus tuli aikaprioriteettiperiaatteen mukaisesti siihen lopputulokseen, että kun lomauttamisilmoitus oli annettu ennen A:n sairasloman alkamista, B Oy:llä oli velvollisuus maksaa A:lle sairausajan palkkaa ainoastaan siihen päivämäärään saakka, jona lomauttaminen tosiasiallisesti alkoi. Näin ollen korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden asiassa antamaa tuomiota.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa