» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden tapauksessa KKO:2016:47 oli kysymys siitä, oliko hovioikeus voinut kanneperuste ja oikeudenkäymiskaaren säännökset huomioon ottaen hyväksyä kanteen mainitsemallaan perusteella. Tapauksessa kiinteistön kaupan purkamista koskeva kanne oli perustunut rakennuksen alapohjassa ollisiin kosteus- ja homevaurioihin. Kanteen mukaan tämä laatuvirhe oli aiheutunut siitä, että maakosteus oli päässyt kapillaarisesti nousemaan betonilaatan läpi lattiapinnoitteeseen. Hovioikeus oli hyväksynyt purkuvaatimuksen sillä perusteella että laatuvirhe oli keittiön lattiaan puhakaistu maaperään ulottuva aukko, josta aiheutui terveyshaitaksi katsottavaa mikrobirasitusta huoneilmaan. Asiaa käsiteltiin ensin Etelä-Karjalan kärjäoikeudessa, toiseksi Kouvolan hovioikeudessa ja lopuksi Korkeimmassa oikeudessa.
HN:lle ja KN:lle myönnettiin valituslupa Korkeimpaan oikeuteen ainoastaan siltä osin, kun kyse oli siitä, oliko hovioikeus voinut hyväksyä kanteen mainitsemallaan perusteella. HN ja KN vaativat valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia ratkaistaan ensisijaisesti HN:n ja KN:n hovioikeudessa esittämien vaatimusten mukaisesti ja toissijaisesti palautetaan hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Korkein oikeus päätti, että valituslupaa ei myönnetä muilta osin, joten hovioikeuden tuomio jäi muutoin pysyväksi.
Korkein oikeus katsoi, ettei hovioikeus olisi saanut perustaa tuomiotaan mainitsemiinsa perusteisiin. Hovioikeus oli nimittäin perustanut tuomionsa sellaisiin perusteisiin, joihin asianosaiset eivät olleet asiassa vedonneet. Riita-asioissa on voimassa väittämistaakka, mikä tarkoittaa sitä, että kantajan on tehtävänä on riita-asiassa esittää ne kanteensa välittöminä perusteina olevat tosiseikat, joista kantaja katsoo vaatimansa oikeusseuraamuksen suoraan seuraavan. Tämä tarkoittaa sitä, että tuomioistuin voi perustaa ratkaisunsa vain näihin seikkoihin, eikä muihin asiassa ilmi tulleisiin seikkoihin. Hovioikeus oli katsonut jääneen näyttämättä, että parketin vauriot olisivat johtuneet siitä, että rakennuksen alapohjassa ei ollut asianmukaista veden kapillaarinousun estävää katkoa. Asiassa oli tullut ilmi, että keittiön lattiaan oli puhkaistu sellainen maaperään ulottuva aukko, josta aiheutui terveyshaittana pidettävää mikrobirasitusta huoneilmaan. Tähän ei kuitenkaan ollut vedottu kanteen välittömänä perusteena. Tästä johtuen Korkein oikeus katsoi, että hovioikeuden olisi tullut hylätä kanne sillä perusteella, ettei kiinteistössä ollut kanteessa väitettyä virhettä. Korkein oikeus kumosi käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot ja hylkäsi kanteen. Korkein oikeus myös vapautti kaikki tuomioihin perustuvat velvollisuudet, kuten vahingonkorvausvelvollisuuden.
Yksi Korkeimman oikeuden jäsenistä oli kuitenkin asiassa eri mieltä. Hän katsoi, että MP ja LL eivät olleet luopuneet mistään kanteestaan esittämistään vaatimuksista. Erimieltä olleen jäsenne mukaan hovioikeus ei ollut erikseen lausunut hinnanalennusvaatimuksesta, koska hovioikeus katsoi, että edellytykset kaupan purkamiselle olivat olemassa. Hän katsoi, että asia olisi tullut palauttaa hovioikeuteen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa