» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse kiinteistökaupasta ja kiinteistöllä olleen kivipatsaan sisältymisestä osaksi kaupan kohdetta. Tapauksessa A ja B myivät X Oy:lle tilan rakennuksineen 1 600 000 markan kauppahinnalla. Ennen kauppaa X Oy:n edustajalle oli esitelty tilaa useita kertoja. Tilalla oli maahan noin puolen metrin syvyyteen upotettu betonijalustaan kiinnitetty patsas, joka oli noin kaksi metriä korkea naista esittävä kivipatsas. Kiinteistön esittelyjen aikana patsas oli maassa paikoillaan, mutta se poistettiin ennen kauppakirjan allekirjoittamista. Kauppakirjan mukaan irtaimisto ei kuulunut kauppaan. Irtaimiston myynnistä ei ollut tehty myöskään erillistä sopimusta. Patsaasta ei keskusteltu mitään kiinteistön esittelyissä tai kaupanteon yhteydessä. Patsaasta ei lisäksi ollut mitään mainintaa kauppakirjassa. X Oy vaati patsaan palauttamista tilalle. Yhtiön mielestä patsas kuului kiinteistöön ainesosana, ja sen arvo oli sisältynyt kauppahintaan. A:n ja B:n mielestä patsas kuului irtaimistoon, joka ei sisältynyt kiinteistökauppaan.
Kihlakunnanoikeus hylkäsi X Oy:n kanteen katsoen, että patsas kuului irtaimistoon, joka ei sisältynyt tapauksessa kiinteistökauppaan. Kihlakunnanoikeuden mukaan patsasta ei ollut tarkoitettu palvelemaan kiinteistön pysyvää käyttöä. Patsaan poistaminen tilalta ei vaikeuttanut tai hankaloittanut kiinteistön käyttöä asuintarkoitukseen millään tavalla. Patsas ei kuulunut kiinteistöön ainesosana. Hovioikeus kumosi kihlakunnanoikeuden ratkaisun ja velvoitti A:n ja B:n palauttamaan patsaan takaisin tilalle kohtaan, josta se oli poistettu. Hovioikeus totesi, että patsas oli tilalla kaupantekohetkellä kiinteästi yhdistettynä maahan. Patsas oli palvellut kiinteistön asumisen viihtyvyyttä kiinteistön ainesosana. Patsas olisi tullut jättää kauppakirjassa kaupan ulkopuolelle, jotta sen omistusoikeus olisi säilynyt kaupan yhteydessä myyjällä.
Korkein oikeus kumosi hovioikeuden ratkaisun, ja jätti asian kihlakunnanoikeuden ratkaisun lopputuloksen varaan. Korkein oikeus totesi ratkaisunsa perusteluissa, että patsaan siirrosta ei aiheutunut kiinteistölle tai sen käytölle haittaa taikka mainittavaa vahinkoa. Patsas ei ollut tarpeellinen kiinteistön käytön kannalta, eikä sitä ollut tarkoitettu kuulumaan pysyvästi kiinteistöön. Patsas ei kuulunut korkeimman oikeuden mukaan kaupantekohetkellä kaupan kohteena olevaan kiinteistöön, eikä sen sisällyttämisestä kauppaan ollut sovittu. A ja B eivät olleet velvoitettuja luovuttamaan patsasta X Oy:lle.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa