» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse kiinteistökaupasta ja ostajien oikeudesta hinnanalennukseen kiinteistön kosteusvaurioiden perusteella. Tapauksessa aviopuolisot A ja B ostivat kuolinpesältä, jonka osakkaina olivat C, D ja E, omakotitalon ja vuokraoikeuden tonttiin. Myynti-ilmoituksen mukaan talo oli erittäin hyväkuntoinen. Kauppahinnaksi sovittiin 250 000 markkaa. Hallinnanluovutus tapahtui kauppaehtojen mukaisesti noin vuoden jälkeen kaupan teosta. Muutettuaan taloon A ja B huomasivat, että räystäistä ja sisäänkäynnin yläpuolella olevasta katosta tuli vesi läpi. Tarkastuksissa todettiin talon vesikaton mustuneen sisäpuolelta, ja sen välipohjan välisessä tilassa lämpöeristeenä olleet purut todettiin osittain märiksi. Lisäksi vesikatto oli homehtunut ja mädäntynyt. Vahingot olivat syntyneet jo ennen kiinteistön kauppaa kattohuovan virheellisen kiinnityksen sekä vesikaton ja välipohjan välisen ullakkotilan ja räystäiden alustan riittämättömän tuuletuksen vuoksi. A:n ja B:n mielestä myyjät tiesivät talon vioista ja vesivuodoista kauppaa tehtäessä. He vaativat myyjiltä hinnanalennuksena ja vahingonkorvauksena 50 000 markkaa korkoineen.
Raastuvanoikeus velvoitti C:n, D:n ja E:n yhteisvastuullisesti maksamaan A:lle ja B:lle hinnanalennuksena 25 000 markkaa korkoineen. Raastuvanoikeus katsoi, että kyseessä oli salainen virhe. Myyjät eivät aiheuttaneet ostajille tahallaan tai tuottamuksellaan vahinkoja, joten vahingonkorvauksia ei myönnetty. Hovioikeus ei muuttanut raastuvanoikeuden ratkaisua.
Korkein oikeus ei puolestaan muuttanut hovioikeuden ratkaisua. Korkeimman oikeuden mukaan A:lla ja B:llä oli oikeus saada korvauksia C:ltä, D:ltä ja E:ltä sen perusteella, että talo oli laadultaan ja arvoltaan olennaisesti huonommassa kunnossa kauppaa tehtäessä kuin millaisena ja mihin kauppahintaan se oli myyty.
Korkein oikeus perusteli ratkaisuaan toteamalla, että omakotitalon vesivahingot eivät olleet tapauksessa havaittavissa ostajien tavanomaisessa ulkoisessa ja sisäisessä tarkastuksessa. A ja B eivät siten olleet laiminlyöneet velvollisuuttaan tarkastaa kaupan kohdetta ennen ostopäätöstä. Tapauksessa ei kuitenkaan ilmennyt mitään sellaista, minkä vuoksi C:n, D:n ja E:n olisi päätelty tienneen vesivahingoista ja kosteusvaurioista. Kyse oli siten kiinteistön salaisesta virheestä. Kiinteistön virheet olivat kuitenkin niin olennaisia, että A:n ja B:n tieto virheistä olisi ilmeisesti vaikuttanut kauppaan. A:lla ja B:llä oli siten oikeus tapauksessa hinnanalennukseen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa