» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
B ja C olivat sopineet omistamansa tilan kaupasta erään omaisuudenhoitoyhtiön kanssa. Kauppahinnaksi oli sovittu 2 000 markkaa kerrosneliömetriltä, mutta kuitenkin vähintään 5 000 000 markkaa, joka oli maksettu kaupantekotilaisuudessa. Lopullinen kauppahinta oli tarkoitus tarkistaa, kun tilaa koskeva asemakaavan muutosesitys on hyväksytty lainvoimaisesti kaupunginvaltuustossa. Asemakaavan kerrosneliömääräksi oli vahvistettu 15 000 neliömetriä, minkä lisäksi tontin rakennukseen rakennettiin kellarikerros pääasiassa pysäköintitilaksi ja 3 000 neliömetrin kauppakäytävä yhdistämään kauppakeskuksen myymälätiloja.
A nosti kanteen omaisuudenhoitoyhtiötä vastaan B:n ja C:n kuolinpesien osakkaana ja vaati ensisijaisesti loppukauppahintana 8 980 000 markkaa ja toissijaisesti 1 000 200 markkaa. Ensisijaista vaatimustaan A perusteli niin, että myydylle tilalle oli rakennettu 6 990,4 kerrosneliömetriä, jolloin kauppahinta olisi yhteensä 13 980 000 markkaa, josta tuli kuitenkin vähentää kaupantekohetkellä maksettu 5 000 000 markkaa. Toissijaista vaatimustaan A perusteli sillä, että myyty tila käsitti 16,7 % tontista, jota asemakaava koski, ja kerrosneliömetrin määritelmään oli luettava rakennusoikeudeksi vahvistetun 15 000 kerrosneliömetrin lisäksi 3 000 neliömetrin kauppakäytävä. Kauppahintaa oli kanteen mukaan siis jäljellä hieman yli miljoona markkaa, sillä kauppakäytävä tuli A:n toissijaisen vaatimuksen mukaan lukea tuohon kokonaisneliömäärään mukaan. Omaisuudenhoitoyhtiö kiisti kanteen ja lausui, että kauppahinta lasketaan niin, että tila käsittää 16,67 % koko tontista, jonka rakennusoikeudeksi tuli laskea vain vahvistetut 15 000 kerrosneliömetriä. Tällöin maksettavaksi jäävä kauppahinta olisi tuhat markkaa.
Kuultuaan mm. eri asiantuntijoiden selvitystä käräjäoikeus hylkäsi A:n ensisijaisen vaatimuksen todeten, että kaikkia rakennettuja kerrosneliömetrejä ei tule ottaa huomioon kauppahintaa tarkistettaessa vaan esim. kellarikerrokset tulisi jättää kyseisestä laskusta pois. Käräjäoikeus kuitenkin hyväksyi A:n toissijaisen vaatimuksen 1 000 200 mk:n loppukauppahinnan maksamisesta, sillä sen mukaan kauppahintaan kuului rakennusoikeuden osuuden ohella osuus kauppakäytävästä, eikä omaisuudenhoitoyhtiö ollut riitauttanut tätä vaatimusta. Hovioikeus oli yhtiön kannalla ja vahvisti loppukauppahinnaksi 1000 markkaa eli n. 168 euroa todeten, ettei kauppakäytävää tullut laskea kokonaisneliömäärään mukaan.
A vei asian korkeimpaan oikeuteen toistaen vaatimuksensa. KKO totesi, ettei kaikkia kerroksia, kuten kellarikerrosta, voi laskea kokonaisneliömäärään mukaan, koska ne eivät ole kauppakeskuksen pääasiallisen käyttötarkoituksen mukaisia tiloja. Kuitenkin kauppakäytävä toimii myymälätiloja yhdistävänä, ulkotilasta suljettuna alueena, joten se tuli ottaa huomioon kauppahintaa laskettaessa. Näin ollen KKO vahvisti jäljellä olevaksi kauppahinnaksi A:n toissijaisen vaatimuksen mukaiset 1 000 200 markkaa eli noin 168 222 euroa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa