» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse hallinnan luovutuksen viivästymisestä kiinteistökaupassa ja siihen liittyvän viivästymiskorvauksen kohtuullistamisesta. Tapauksessa kiinteistön ostajan ja myyjien välisessä kauppakirjassa oli sovittu omistusoikeuden välittömästä siirtymisestä ja hallintaoikeuden siirtymisestä tiettynä ajankohtana. Kauppahinnaksi oli sovittu 485 000 markkaa. Hallinnan siirtoon sisältyi ehto, jonka mukaan hallinnan siirron viivästyminen ostajasta riippumattomasta syystä johtaa myyjien 10 000 markan suuruiseen viivästymiskorvaukseen. Tämän lisäksi jokaiselta alkavalta viivästyneeltä viikolta korvataan 3 000 markkaa. Kiinteistön hallinnan luovutus viivästyi 48 viikkoa, koska myyjien äiti ei suostunut vapaaehtoisesti muuttamaan kiinteistöltä ja hänet häädettiin sieltä vasta hovioikeuden tuomiolla. Kauppakirjan mukainen sopimussakko viivästymisestä muodostui 154 000 markan suuruiseksi.
Käräjäoikeuden mielestä viivästymisseuraamus oli johtanut kohtuuttomuuteen ja oikeudenmukainen viivästymiskorvaus tapauksessa oli 50 000 markkaa korkoineen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Korkein oikeus oli asiassa kuitenkin eri mieltä ja muutti hovioikeuden tuomiota. Myyjät velvoitettiin yhteisvastuullisesti maksamaan ostajalle sopimuksen mukaisesti viivästymiskorvausta 154 000 markkaa korkoineen.
Yleisiin sopimusoikeudellisiin periaatteisiin kuuluu sopimusten sitovuuden periaate, jota voidaan pitää pääsääntönä. Sopimusten kohtuullistamisessa on kyse poikkeuksesta. Arvioitaessa voidaanko poikkeusta soveltaa tietyssä tilanteessa, on tehtävä kokonaisarviointi ja huomioitava oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema ja muut seikat sekä olosuhteet, joilla on merkitystä kyseisessä tapauksessa.
Korkein oikeus katsoi, ettei tapauksessa ollut ilmennyt mitään seikkoja, jotka olisivat johtaneet viivästysehdon pitämiseen kohtuuttomana. Kauppakirjoihin sisältyvä sopimussakko hallinnan siirtymisen viivästymisestä on usein hyväksyttävä ja myös melko yleinen tapauksen kaltaisissa tilanteissa. Tapauksessa hallinnan luovutuksen viivästyminen ei ollut johtunut missään määrin ostajasta, ja viivästysehto oli lisätty kauppakirjaan kiinteistönvälittäjän toimesta, joka oli toimeksiantosuhteessa myyjiin.
Korkein oikeus arvioi myös viivästysehdon soveltamisen johtamista kohtuuttomuuteen kyseissä tapauksessa ja myönsi korvauksen nousseen suureksi kauppahintaan nähden sekä ylittävän luultavasti myös todellisen vahingon. Myyjät olivat kuitenkin voineet harkita äitinsä kieltäytymistä ja sen seurauksia lisätessään nimenomaisen ja yksityiskohtaisen ehdon kauppakirjaan. Heillä oli myös ollut mahdollisuus rajoittaa korvauksen määrää vakuudella lainvoimaa vailla olleen käräjäoikeuden häätöpäätöksen jälkeen. Korkein oikeus totesi, ettei kokonaisarvion jälkeen viivästysehdon soveltaminen johtanut tapauksessa kohtuuttomuuteen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa