» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse siitä, oliko kiinteistökaupassa vallintavirhe ja olivatko ostajat sen perusteella oikeutettuja hinnanalennukseen. Tapauksessa myyjä myi ostajille kiinteistön. Kaupan jälkeen ostajille selvisi, että kiinteistö kuului yleiskaavassa rautatiesuunnitelman viheralueeseen. Yleiskaavaehdotus oli nähtävillä kahdesti ennen kauppaa ja kerran kaupan jälkeen. Kaupunginvaltuusto hyväksyi yleiskaavan noin viiden kuukauden kuluttua kiinteistökaupasta. Kyseinen yleiskaava oli luonteeltaan ohjeellinen, eikä siihen liittynyt rakennuskieltoja.
Käräjäoikeus katsoi rautatiesuunnitelman olevan omiaan alentamaan kiinteistön arvoa noin 30 prosentilla ja velvoitti myyjän maksamaan ostajille vallintavirheen perusteella 42 000 markan hinnanalennuksen korkoineen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta. Korkein oikeus puolestaan katsoi, ettei kiinteistössä ollut vallintavirhettä ja vapautti ratkaisullaan myyjän hinnanalennuksen suorittamisvelvollisuudesta.
Kiinteistön vallinnassa on kyse oikeudesta käyttää kiinteistöä ja määrätä siitä oikeudellisesti. Vallintavirhe on jokin seikka, joka rajoittaa kiinteistön vallintaa ja josta ostaja ei ole tiennyt ennen kauppaa. Kiinteistössä on vallintavirhe, jos myyjä jättää ennen kauppaa ilmoittamatta ostajalle tiedon voimassa olevasta kaavasta, jolla tyypillisesti on vaikutusta kiinteistön käyttöön tai arvoon, ja tämän voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan. Myyjän on myös oikaistava havaitsemansa ostajan mahdollinen virheellinen käsitys asiaan liittyen.
Korkein oikeus totesi ratkaisunsa perusteluissa, että tapauksen aikana voimassa olleen lain mukaan kunnan yleiskaavaluonnokset ja -ehdotukset tai edes hyväksytyt ensimmäisen asteen yleiskaavat eivät välittömästi rajoittaneet kiinteistönomistajaa käyttämästä tai vallitsemasta kiinteistöään. Korkein oikeus myönsi kuitenkin kaavoilla olleen niin sanottu itseään toteuttava vaikutus, jolloin kyse voisi olla vallintavirheestä tällaisen välillisen vaikutuksen vuoksi. Kyseessä olevassa tapauksessa vallintavirhe kuitenkin edellytti sellaista viranomaisen kaavapäätöstä, joka suoraan ja välittömästi rajoittaa kiinteistön käyttöä ja vallintaa, eikä itseään toteuttava vaikutus ole tällainen rajoitus. Korkein oikeus totesi myös, että rautatiesuunnitelman toteuttaminen oli tapauksessa hyvin epätodennäköistä, eikä ostajien rakennuslupia kiinteistölle ollut rajoitettu. Korkein oikeus ei siten nähnyt tapauksessa vallintavirhettä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa