» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Henkilö A oli ostanut vuonna 2000 tontin ja sillä sijainneen rakennuksen. A oli havainnut kiinteistössä salaisen virheen ja myynyt tontin sekä rakennuksen eteenpäin vuonna 2002. A vaati kiinteistön hänelle myyneeltä B:ltä hinnanalennusta maksetusta kauppahinnasta ja lisäksi kiinteistövälittäjälle maksettua palkkiota kiinteistön myynnistä edelleen, noin 10 000 euroa. Käräjäoikeus myönsi molemmat vaatimukset A:lle, siis hinnanalennusta kauppahinnasta sekä kiinteistövälittäjälle maksetun palkkion. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. B:lle myönnettiin valituslupa korkeimpaan oikeuteen, tosin ainoastaan siltä osin kuin hänet oli velvoitettu korvaamaan A:n käyttämän kiinteistövälittäjän palkkion. Korkein oikeus vapautti B:n välityspalkkion korvaamisesta A:lle.
A väitti, että kiinteistön myynti oli ollut pakollista, koska rakennus ei vastannut sitä tarkoitusta, johon hän oli sen ostanut. Lisäksi A väitti, että kiinteistön myynti oli ollut välttämätöntä, jotta virheen arvo voitiin luotettavasti määritellä. Näin ollen kiinteistönvälittäjälle maksettu palkkio olisi ollut selvittelykustannus.
Maakaaren mukaan kiinteistön salainen virhe oikeuttaa ostajan hinnanalennukseen, mutta ostaja ei ole oikeutettu salaisen virheen perusteella korvaukseen kärsimästään vahingosta. Lisäksi maakaaren mukaan hinnanalennus määrätään kiinteistön kaupassa vähentämällä sovitusta hinnasta virheellisen kiinteistön arvo kauppahetkellä. Merkitystä ei siis ole sillä, pitääkö ostaja kiinteistön itsellään vai myykö hän sen edelleen. Kiinteistön myynnistä aiheutuneet kulut eivät siten korkeimman oikeuden mielestä olleet sellainen kuluerä, joka voitaisiin huomioida arvioidessa kiinteistön arvoa. Korkein oikeus toteaa lisäksi, että hinnanalennus hyvittää ostajalle virheen. Virheen seurauksena ostajan ei ole pakko myydä kiinteistöä edelleen. Siksi A:n kiinteistövälittäjälle maksama palkkio oli kustannus, josta hänen tuli itse vastata, eikä se kuulunut osaksi hinnanalennusta.
Myöskään väitettä siitä, että kiinteistö oli pakko myydä kiinteistön arvonmäärittämiseksi, korkein oikeus ei hyväksynyt. Kiinteistön arvo on mahdollista määrittää ilman kiinteistön myyntiä. Näin ollen kiinteistönvälittäjän palkkio ei myöskään ollut selvittelykustannus. Korkein oikeus ei siis hyväksynyt A:n korvausvaatimusta kiinteistövälittäjän palkkion osalta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa