» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa A oli maalannut tusseilla ja spraymaaleilla graffiteja VR Oy:n (yhtiö) omistamien junien vaunujen ulkopintoihin ja vaunujen sisätiloihin. Asiassa jäi riidattomaksi käräjäoikeuden tuomio, jolla se tuomitsi A:n mainituista teoista rangaistukseen vahingonteosta. Yhtiölle oli aiheutunut A:n toiminnan seurauksena kustannuksia graffitien puhdistamisesta ja vaunujen uudelleen maalaamisesta, joiden osalta käräjäoikeuden A:n maksettavaksi tuomitut vahingonkorvaukset osoittautuivat myös asiassa riidattomiksi. Pääasialliseksi juridiseksi kysymykseksi tapauksessa nousi kuitenkin se, oliko A velvoitettava maksamaan yhtiölle korvausta myös edellä mainitun puhdistus- ja maalausprosessin vuoksi aiheutuneesta junien ja vaunujen seisonta-ajasta. Seisonta-ajalla tarkoitetaan tässä tapauksessa sitä aikaa, jonka ajan vaunut olivat olleet puhdistamisen ja maalaamisen vuoksi poissa yhtiön käytöstä.
Käräjäoikeus arvioi A:n korvausvelvollisuutta seisonta-ajan osalta siten, että kun junat ja vaunut olivat olleet yhtiön säännöllisessä käytössä niiden puuttuminen liikennöinnistä aiheutti matkustajien viihtyvyyden tason laskemista junissa aiheutuneen tungoksen vuoksi. Näin ollen käräjäoikeus katsoi, että yhtiön yrityskuva oli vahingoittunut seisonta-ajan seurauksena ja määräsi A:n suorittamaan liikennevahinkolautakunnan suosituksen mukaisen korvauksen yhtiölle junien ja vaunujen seisonta-aikaan perustuen.
Hovioikeus oli käräjäoikeuden kanssa samoilla linjoilla junien ja vaunujen seisonta-ajan korvausvelvollisuuden osalta. Hovioikeuden mukaan huolimatta siitä, että seisonta-aika ei estänyt suunniteltua liikennöintiä, aiheutti se vahinkoa yritykselle, kun se ei kyennyt käyttämään täyttä kalustoaan. Tällä perusteella myös hovioikeus katsoi A:n velvolliseksi suorittamaan yhtiölle vahingonkorvausta seisonta-ajan perusteella.
Korkein oikeus pohjasi harkintansa seisonta-aikaan perustuvalle vahingonkorvaukselle vahingonkorvauslaista ilmeneviin periaatteisiin. Näiden periaatteiden mukaan esinevahingon korvaamisessa oli vallitsevana lähtökohtana täyden korvauksen periaate. Korvattavaa vahinkoa voivat korkeimman oikeuden näkemyksen mukaan olla eri tavoin ilmenevät vahingot, kuten juuri puhdistamis- ja maalauskustannukset, mutta myös vahingon aiheutumisen vuoksi hyödyttömiksi käyneet menot.
Korkein oikeus totesi, että kun kyseessä on markkinoiden ainoa palveluntarjoaja, sen kalustolle aiheutuneen vahingon johdosta syntyneen käyttökelvottomuuden voidaan katsoa jäävän palvelua tarjoavan yrityksen asiakkaiden vahingoksi etenkin, kun suunnitellut junavuorot seisonta-ajasta huolimatta kuitenkin pystyttiin ajamaan. Korkein oikeus kuitenkin lausui, että yhtiö oli tehnyt kalustoonsa liittyneitä investointeja, joihin liittyi kiinteitä kustannuksia, jotka olivat käyneet seisonta-ajan vuoksi hyödyttömiksi, sillä junia ja vaunuja ei voitu käyttää niille suunniteltuun tarkoitukseen. Korkein oikeus katsoi, että yhtiölle oli tästä johtuen aiheutunut taloudellista vahinkoa junien ja vaunujen seisonta-ajasta, minkä vuoksi A oli korkeimman oikeuden mukaan vahingonkorvausvelvollinen tästä vahingosta. Näin ollen korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden asiassa antamaa tuomiota ja katsoi liikennevahinkolautakunnan korvaussuositukset soveltuviksi vahingonkorvauksen määrän arviointiin.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa