» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksen taustana oli tilanne, jossa A oli saanut vuonna 1994 sattuneen tapaturman seurauksena hermovaurion ranteeseensa. 15.6 2001 hän oli työtehtäviään suorittaessaan nostanut melko painavaa laatikkoa, minkä seurauksena hänen aikaisemmin loukkaamansa ranteen hermovaurioalue oli venynyt ja hermovaurio tällöin aktivoitunut. Vakuutusyhtiö myönsi A:lle tämän venähdyksen johdosta 100 prosentin työkyvyn alentumaan perustunutta päivärahaa 13.7.2001 saakka. A kuitenkin vaati päivärahan suorittamista myös tämän jälkeiseltä ajalta. Vakuutusyhtiö päätyikin myöntämään päivärahaa 30.9.2001 saakka, muttei sen jälkeiseltä ajalta, sillä yhtiön mukaan siltä ajalta aiheutunut työkyvyttömyys ja siihen liitännäiset kulut liittyivät vuonna 1994 syntyneeseen hermovaurioon eivätkä siitä riippumattomaan ranteen venähdykseen työliikkeen yhteydessä.
Tapaturmavakuutuslain 4 §:n 1 momentin mukaan työtapaturmalla tarkoitetaan tapaturmaa, joka aiheuttaen vamman tai sairauden on kohdannut työntekijää muun muassa työssä tai työstä johtuvissa olosuhteissa. Edelleen saman pykälän 2 momentin mukaan työntekijän 1 momentissa tarkoitetuissa olosuhteissa saama vamma, joka on syntynyt lyhyehkönä, enintään yhden vuorokauden pituisena aikana ja jota ei korvata ammattitautina, voidaan, sen mukaan kuin asetuksessa määrätään, katsoa työtapaturman aiheuttamaksi. Eräistä työtapaturmina korvattavista vammoista annetun asetuksen 1 §:n 6 kohdan mukaan tapaturmavakuutuslain 4 §:n 2 momentissa tarkoitetuksi työtapaturman aiheuttamaksi vammaksi katsotaan työliikkeen yhteydessä tapahtunut lihaksen tai jänteen kipeytyminen siltä osin kuin se ei johdu sellaisesta muusta viasta, vammasta tai sairaudesta, josta tapaturmavakuutuslain mukaan ei suoriteta korvausta. Edelleen tapaturmavakuutuslain 4 §:n 4 momentin mukaan työtapaturman seurauksena korvataan myös muun kuin työtapaturman aiheuttaman vamman tai sairauden olennainen paheneminen, kun paheneminen on todennäköisesti aiheutunut työtapaturmasta.
Tapaturmalautakunnan päätöksen mukaan työliikkeen seurauksena syntyneestä venähdyksestä aiheutunut työkyvyttömyys oli vakuutusyhtiön toimesta huomioitu riittävällä tavalla korvauksien suorittamisajan osalta eikä siitä yksinään johtunut työkyvyn alentuma ollut enää 30.9.2001 jälkeen vähintään 10 prosenttia. Näin ollen tämän päivämäärän jälkeinen työkyvyttömyys oli lautakunnan mukaan seurausta vuoden 1994 vammasta eikä työliike ollut niin olennaisilta osin pahentanut hermovauriota, että korvausta olisi voinut tapaturmavakuutuslain perusteella myöntää 30.9.2001 jälkeen.
Vakuutusoikeus puolestaan katsoi, että eräistä työtapaturmina korvattavista vammoista annetun asetuksen 1 §:n 6 kohtaa tuli tulkita suppeasti, minkä johdosta kun A:n lihas tai jänne ei ollut työliikkeen seurauksena pahentunut, ei korvausta voitu hermovaurion pahentumisen vuoksi myöntää. Korvaukseen olisi oikeuttanut vain 15.6.2001 aiheutunut venähdys, mutta sen osalta vakuutusoikeus totesi, että työkyvyn alentuma ei ollut enää 30.9.2001 jälkeen vähintään 10 prosenttia. Näin ollen vakuutusoikeus ei muuttanut tapaturmalautakunnan päätöstä asiassa.
Korkeimman oikeuden mukaan A:n työliikkeessä saama vamma ei vastannut tapaturmavakuutuslain 4 §:n 1 momentin määritelmää tapaturmasta. Korkein oikeus totesi mainittujen lakien esitöiden perusteella myös, ettei eräistä työtapaturmina korvattavista vammoista annetun asetuksen 1 §:n 6 kohdan mukainen korvattavuuden laajennus koskenut hermovaurion pahenemista, mistä johtuen se ei ole mainittujen säännösten mukaisesti korvattavissa. Lisäksi korkein oikeus arvioi asiaa myöskin tapaturmavakuutuslain 4 §:n 4 momentin kautta. Tämän osalta korkein oikeus totesi, että eräistä työtapaturmina korvattavista vammoista annetun asetuksen 1 §:n 6 kohdan mukainen laajennus tapaturmavakuutuslain 4 §:n 1 momentin mukaiseen korvattavuuteen ei tarkoita sitä, että asetuksen mukaista työliikettä voitaisiin pitää tapaturmavakuutuslain 4 §:n 4 momentissa tarkoitettuna tapaturmana. Näin ollen korkein oikeus päätyi siihen lopputulokseen, ettei hermovaurion paheneminen ollut aiheutunut myöskään tämän pykälän mukaisesta tapaturmasta. Näillä perusteilla korkein oikeus ei muuttanut vakuutusoikeuden asiassa tekemän päätöksen lopputulosta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa