» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa A oli ollut omistamansa kommandiittiyhtiön puolesta yrittäjätyöhönsä liittyneellä matkalla Tallinnassa ja tullut myrkytetyksi ruokaillessaan myöhään illalla hotellinsa ravintolassa. Tämän jälkeen oli käynyt ilmi, että A oli ryöstetty myrkytyksen jälkeen. A:lla oli ollut voimassa oleva yrittäjien tapaturmavakuutus, jonka nojalla hän haki korvausta vakuutuksen myöntäneestä vakuutusyhtiöstä työtapaturman perusteella. Kyseisen vakuutuksen vakuutusehtojen mukaan vammaa tai sairautta ei korvattu, jos se oli aiheutunut toisen henkilön tahallisesta teosta, ellei se ollut aiheutunut työssä tai tapaturmavakuutuslain 4 §:ssä tarkoitetuissa työstä johtuvissa olosuhteissa. Tapauksessa tuli näin ollen juridiselta kantilta katsottuna arvioitavaksi, oliko A:n myrkytys aiheutunut sellaisissa olosuhteissa, että se olisi voinut tulla korvattavaksi hänen ottamansa vakuutuksen perusteella.
Tapaturmavakuutuslain 4 §:n 1 momentin mukaan työtapaturmalla tarkoitetaan tapaturmaa, joka aiheuttaen vamman tai sairauden on kohdannut työntekijää: 1) työssä; 2) työstä johtuvissa olosuhteissa: a) työpaikalla tai työpaikkaan kuuluvalla alueella; b) matkalla asunnosta työpaikalle tai päin vastoin; tai c) hänen ollessaan työnantajan asioilla; tahi d) hänen yrittäessään pelastaa työnantajansa omaisuutta tahi, työtoimintansa yhteydessä, ihmishenkeä. Edelleen saman lain 57 §:n 1 ja 2 momentin mukaan vapaaehtoinen yrittäjien tapaturmavakuutus oli voimassa sekä työ- että vapaa-aikana.
A:n vakuutuksen myöntänyt vakuutusyhtiö oli päätynyt eväämään korvauksen sillä perusteella, ettei A:lle ollut sattunut vakuutusehtojen mukaista tapaturmaa. A valitti tästä päätöksestä tapaturmalautakuntaan, jonka mukaan myrkytys oli ollut erittäin todennäköisesti tahallinen teko, vaikkei täysin varmaa selvitystä tästä voitukaan saada. Tämän lisäksi tapaturmalautakunta katsoi, ettei A ollut ollut tapahtumahetkellä työssä, työpaikalla tai asunnon ja työpaikan välisellä matkalla, minkä johdosta myöskään edellä mainittu säännös ei oikeuttanut A:ta korvauksen saamiseen vakuutuksesta. Näin ollen lautakunta hylkäsi A:n valituksen asiassa.
A valitti tapaturmalautakunnan päätöksestä vakuutusoikeuteen. Vakuutusoikeus oli kuitenkin tapaturmalautakunnan kanssa yhtä mieltä käytännössä kaikesta tapaukseen liittyneestä näytöstä. Vakuutusoikeus totesi ensinnäkin, että A:n myrkytys oli todennäköisesti ollut toisen henkilön tahallisesti aiheuttama. Toiseksi vakuutusoikeus katsoi edellä mainittujen pykälien ja tapaturmalautakunnan osoittamien perusteluiden nojalla, ettei A ollut ollut tapahtumahetkellä työssä, työpaikalla tai asunnon ja työpaikan välisellä matkalla, vaan että ruokailu oli tapahtunut hänen vapaa-ajallaan. Näillä perusteilla vakuutusoikeus ei päätynyt muuttamaan tapaturmalautakunnan päätöstä asiassa.
Myös korkein oikeus noudatti tapauksen arvioinnissa samankaltaista kaavaa kuin tapaturmalautakunta ja vakuutusoikeus. Korkeimman oikeuden näkemyksen mukaan oli huomattavasti todennäköisempää, että A oli myrkytetty toisen henkilön tahallisella teolla kuin että tahallista tekoa ei olisi sisältynyt teonkuvaukseen. Sen osalta, oliko A ollut tapahtumahetkellä työssä, työpaikalla tai asunnon ja työpaikan välisellä matkalla korkein oikeus totesi, että A oli ruokailuun saapuessaan lopettanut työnteon kyseisen päivän osalta. Tällä korkein oikeus tarkoitti niitä työtehtäviä, joita varten hän oli alun perin saapunut Tallinnaan. Korkein oikeus katsoi tämän perusteella myrkytyksen tapahtuneen A:n vapaa-ajalla. Näin ollen korkein oikeus päätyi olemaan muuttamatta vakuutusoikeuden päätöstä asiassa, minkä johdosta A:lle ei annettu oikeutta saada korvausta tapahtuneesta työtapaturmana vakuutusyhtiöltään.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa