» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Henkilö A oli käräjäoikeudessa tuomittu kahden vuoden vankeusrangaistukseen. A oli tuolloin ollut pidätettynä ja sitten vangittuna ja käräjäoikeus oli määrännyt hänet pidettäväksi edelleen vangittuna. A oli pidätetty 1.6.2000 ja vangittu 2.6.2000. Käräjäoikeuden tuomio oli annettu 28.9.2000. Vangitseminen oli kestänyt 24.11.2000 saakka, jolloin hovioikeus oli määrännyt A:n vapaaksi ja 15.3.2001 antamassaan tuomiossa hylännyt häntä koskevan syytteen.
A:lle on maksettu korvauksia sen johdosta, että häntä on pidetty syyttömänä pidätettynä ja vangittuna. Korkein oikeus on arvioinut sekä korvaukseen oikeuttavaa aikaa että sen määrää.
A oli tutkintavankina ollessaan karannut kerran ja yrittänyt karata kahdesti ja noiden tekojen yhteydessä syyllistynyt rikoksiin. Lain mukaan milloin epäilty on yrittänyt muun muassa paeta, muuten karttaa esitutkintaa tai oikeudenkäyntiä, korvausta ei makseta, mikäli käytöstä ei voida esimerkiksi mielenjärkytyksen vuoksi voidan antaa anteeksi. Korkeimman oikeuden mukaan A:n teot olivat liittyneet läheisesti pakoyritykseen ja hänen oli todettu olleen täyttä ymmärrystä vailla. Korvausta ei voitu kyseiseltä ajanjaksolta evätä.
Korvauksen määrästä KKO lausui, ettei asiassa ole näytetty sellaisia seikkoja, joiden perusteella A:n korvausta tulisi korottaa muun muassa hänen mielenterveytensä järkkymisen takia.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa