» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A oli otettu etsintäkuulutuksen perusteella kiinni vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa varten, ollut vapautensa menettäneenä kolme vuorokautta, ja toimitettu vankikuljetuksella sijoitusvankilaansa, josta hänet oli saapumispäivän aamuna päästetty ehdonalaiseen vapauteen. Kysymys oli A:n oikeudesta korvaukseen runsaat kolme vuorokautta kestäneen vapaudenmenetyksen hänelle aiheuttamasta kärsimyksestä.
Käräjäoikeuden mukaan E oli oikeutettu korvaukseen vapaudenmenetysajaltaan, sillä vaikka viranomaisten menettely oli sinänsä ollut säännösten ja määräysten mukaista, se oli johtanut neljän vuorokauden vapaudenmenetykseen, jota ei voitu pitää kohtuullisena. Näin ollen E oli Käräjäoikeuden mukaan oikeutettu korvaukseen valtiolta vapaudenmenetysajaltaan.
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Korkein oikeus
Valtiolle myönnettiin valituslupa, jolloin se vaati valituksessaan hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteen hylkäämistä.
Korkein oikeus katsoi, että koska E oli menettänyt vapautensa julkista valtaa käytettäessä tapahtuneen laiminlyönnin johdosta ja ollut vapautensa menettäneenä tavalla, jota voidaan pitää perus- ja ihmisoikeutena suojatun henkilökohtaisen vapauden loukkauksena, hänellä oli tämän vuoksi oikeus loukkauksen hyvittävään oikeussuojakeinoon Suomen viranomaisen edessä. Näin ollen Korkein oikeus katsoi, että tässä tapauksessa oli perusteita suorittaa E:lle vahingonkorvausta vapaudenmenetyksen aiheuttaman kärsimyksen johdosta ja määräsi, että koska E on ollut aiheettomasti vapautensa menettäneenä runsaat kolme vuorokautta, kohtuullisena korvauksena voidaan pitää alempien oikeuksien määräämää yhteensä 400 euron korvausta. Korkein oikeus näin ollen ei muuttanut Hovioikeuden tuomiota.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa