» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa virallinen syyttäjä oli antanut A:lle rangaistusmääryksen näpistyksen perusteella. Tämän jälkeen oli kuitenkin käynyt ilmi, että A ei ollut syyllistynyt kyseiseen tekoon, vaan B, joka oli kiinni jäädessään esittänyt poliisille A:n henkilötiedot. Tämän perusteella A vaati korkeimpaan oikeuteen toimittamassaan hakemuksessa ensinnäkin rangaistusmääräyksen purkamista, johon myös virallinen syyttäjä yhtyi. Tämän lisäksi A vaati asian käsittelystä hänelle aiheutuneiden kohtuullisten oikeudenkäyntikulujen korvaamista hänelle valtion varoista.
Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a §:n 1 momentin mukaan jos syyttäjän syyte tai muu vaatimus hylätään tai jätetään tutkimatta taikka jää sillensä, valtio on vastaajan vaatimuksesta velvollinen korvaamaan vastaajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.
Korkein oikeus aloitti hakemuksen käsittelyn toteamalla, ettei A ollut myöhemmin esille tulleen selvityksen perusteella syyllistynyt siihen tekoon, johon rangaistusmääräys oli perustunut. Tämän johdosta korkein oikeus päätyi A:n hakemuksen mukaisesti purkamaan virallisen syyttäjän rangaistusmääräyksen asiassa.
Korkein oikeus katsoi, että virallisen syyttäjän syyte oli tullut hylätyksi, kun rangaistusmääräys oli edellä kuvatulla tavalla tullut puretuksi. Tästä johtuen korkein oikeus totesi oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a §:n 1 momentin nojalla, että valtio oli velvollinen korvaamaan A:lle asiassa aiheutuneet kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.
Korkeimman oikeuden mukaan A:n asiamiehen palkkio oli perustunut kokonaisuudessaan sellaisiin menoihin, joita oli pidettävä tarpeellisina. Näistä mainittakoon esimerkiksi erään tutkimuspyynnön useaan otteeseen uudelleen laatimisesta aihutuneet kustannukset. Kopiointikustannuksia lukuun ottamatta korkein oikeus tuomitsi A:n asiamiehen palkkion korvattavaksi valtion varoista kokonaisuudessaan.
A:lle aiheutuneista purkuhakemusta koskeneista kuluista, kuten omalla autolla matkustamisesta, neuvottelemisesta asiamiehensä kanssa ja puhelinsoitoista korkein oikeus kuitenkin totesi, ettei niitä voida suurimmilta osin korvata, sillä ne oli katsottavissa purkuhakemuksen valmistelua koskeneiksi toimenpiteiksi.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa