» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa B Oy:n työntekijänä ollut A oli lopetettuaan työt yhdellä B Oy:n työmaista siirtynyt toiselle saman yhtiön työmaalle, jonka yhteydessä hänellä oli ollut väliaikainen asunto. Saapuessaan jälkimmäiselle työmaalle A oli havainnut, että elementtiasennuksen kanssa kaivattiin apua ja mennyt oma-aloitteisesti auttamaan työntekijöitä elementtiasennuksessa. Tällöin A oli loukkaantunut. Elementtien asennuksesta vastasi C Oy, mutta elementtien asennuksen suunnittelusta ja työnjohdosta vastasi tälläkin työmaalla B Oy. Tapauksessa tuli juridiselta kantilta arvioitavaksi, oliko A:n mahdollista saada loukkaantumisestaan korvausta työtapaturmana.
Vakuutusosakeyhtiö X katsoi, että A:n loukkaantuminen oli tapahtunut vapaa-ajalla eikä tapaturmavakuutuslain 4 §:n mukaisessa työssä. Tästä johtuen X ei myöntänyt A:lle tapaturmavakuutuslain mukaista korvausta. X otti päätöksessään huomioon myös sen, ettei A ollut työsuhteessa C Oy:n kanssa, joka oli vastannut elementtien asennuksesta työmaalla.
Tapaturmalautakunta puolestaan kiinnitti huomionsa siihen, että A oli ensimmäiseltä työmaalta lähtiessään merkinnyt tuntikorttiin töidensä päättyneen kello 16.00, kun taas toisella työmaalla syntynyt vahinko oli aiheutunut kello 18.00. Kun A:lle ei oltu annettu ohjetta jatkaa töitä edellä mainitun kello 16.00 jälkeen, tapaturmalautakunta totesi, ettei A:n vahinko ollut tapahtunut tapaturmavakuutuslain 4 §:n mukaisessa työssä. Näin ollen tapaturmalautakunta hylkäsi A:n valituksen X:n tekemästä päätöksestä. Vakuutusoikeus ei puolestaan muuttanut tapaturmalautakunnan päätöstä asiassa.
Korkein oikeus otti arvioinnissaan ensinnäkin huomioon sen, että A oli tehnyt varsinaisten työtehtäviensä ohella B Oy:n lukuun myös muunlaisia töitä, joista B Oy oli maksanut hänelle palkan normaaliin tapaan. Tämän perusteella ja edellä kerrottuihin tapauksen olosuhteisiin nojaten korkein oikeus totesi, että A:n avustustyö elementtiasennuksen kanssa oli laskettavissa B Oy:n hyväksi tehdyksi työksi. Korkein oikeus katsoi tällöin, että A:n loukkaantuminen oli tulkittavissa tapaturmaiseksi ja että sen tuli katsoa tapahtuneen vapaa-ajan sijasta tapaturmavakuutuslain 4 §:n mukaisessa työssä. Näin ollen korkein oikeus kumosi vakuutusoikeuden päätöksen ja velvoitti X:n suorittamaan A:lle tapaturmavakuutuslain mukaisen korvauksen työtapaturman johdosta. Tätä prosessia varten korkein oikeus palautti asian vakuutusoikeuden hoidettavaksi.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa