» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa työntekijä A oli työtehtäviensä ohessa astunut varastohallin lattialla olleen naulan päälle sillä seurauksella, että hänen jalkapohjaansa oli tullut pistohaava. Insuliinihoitoista sokeritautia sairastaneen A:n jalkapohja oli tämän jälkeen tulehtunut ja myöhemmin jalkaan oli kehittynyt kuolio. Tämän seurauksena A:n kolme varvasta oli jouduttu amputoimaan, minkä lisäksi osittainen amputaatio oli jouduttu tekemään hänen jalkapöydänluilleen. Tapaturma oli sattunut 26.2.1992 ja amputaatiot oli tehty 6.5.1992. Tapauksessa tuli juridiselta kantilta katsottuna arvioitavaksi, voitiinko amputaatioita pitää tapaturman seurauksena vai ei.
Vakuutusosakeyhtiö X Oy päätyi myöntämään A:lle työtapaturmasta johtunutta korvausta 100 prosentin työkyvyn alentuman mukaisesti 16.3 -5.4.1992 väliselle ajalle. Tämän jälkeiseltä ajalta A:lle aiheutunut työkyvyttömyys ja hänelle koituneet hoitokulut olivat X Oy:n mukaan johtuneet sokeritaudin aiheuttamasta komplikaatiosta, jolla ei ollut ollut riippuvuussuhdetta työtapaturmaan. A valitti X Oy:n päätöksestä tapaturmalautakuntaan, joka päätyi kuitenkin hylkäämään valituksen. Perusteeksi valituksen hylkäämiselle lautakunta mainitsi ensinnäkin sen, ettei A:n tapaturmasta ollut 5.4.1992 jälkeen seurannut yli 10 prosentin työkyvyn alentumaa eikä myöskään tarvetta sairaanhoidolle. Toiseksi lautakunta totesi, että A:n 10 prosenttia ylittänyt työkyvyn alentuma ja sairaanhoidon tarve olivat aiheutuneet sokeritaudin vuoksi tehdyistä amputaatioista, joiden ei voitu katsoa johtuneen A:n tapaturmasta. A haki edelleen muutosta vakuutusoikeudesta, joka ei kuitenkaan päätynyt tapaturmalautakunnan tekemää päätöstä.
Valitusluvan saatuaan A valitti vakuutusoikeuden päätöksestä korkeimpaan oikeuteen vaatimuksenaan, että jalkapohjan haavan korvaamista jatkettaisiin 5.4.1992 jälkeisellekin ajalle. Korkeimman oikeuden ratkaisun lääketieteellisen analyysin pohjan muodosti terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen pysyvän asiantuntija-ortopedin lausunto. Lausunnon mukaan voitiin katsoa todennäköiseksi, että sokeritauti oli lisännyt A:n saaman tulehdussairauden riskiä ja vaikeusastetta, vaikka kyseinen infektio olisi voinut syntyä ilman sokeritautiakin. Lausunnossa todettiin myös, että se, ettei A:lla ollut ennen tätä kyseistä tapausta ollut jalkateräongelmia puolsi sitä, että amputaatiot olivat olleet seurausta tapaturmasta. Lausunnon mukaan oli hyvin todennäköistä, että amputaatiot oli jouduttu tekemään tapaturmasta johtuvista syistä. Näillä perusteilla myös korkein oikeus katsoi, että amputaatiot olivat olleet seurausta A:n 26.2.1992 kohtaamasta tapaturmasta. Näin ollen korkein oikeus päätyi kumoamaan vakuutusoikeuden päätöksen asiassa ja velvoitti X Oy:n suorittamaan A:lle lainmukaisen korvauksen molempiin amputaatioihin liittyen.
Asiassa eri mieltä olleiden kahden oikeusneuvoksen mukaan amputaatioiden voitiin katsoa olleen yhtä paljon sokeritaudin kuin tapaturman aiheuttamia. Tästä syystä oikeusneuvokset olisivat päätyneet muuttamaan vakuutusoikeuden päätöstä siten, että he olisivat velvoittaneet X Oy:n suorittamaan amputaatioista korvauksia tapaturman johdosta vain puoleen määrään saakka. Muilta osin he olivat tapauksessa samaa mieltä enemmistön kanssa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa