Hoidon tai tutkimuksen yhteydessä alkanut infektio voi olla korvattava potilasvahinko, vaikka hoito olisi toteutettu asianmukaisesti. Korvausta ei kuitenkaan makseta, jos vahinko on potilaan kannalta siedettävä.

Siedettävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon infektion ennakoitavuus, aiheutuneen vahingon vakavuus, hoidettavana olleen sairauden tai vamman laatu ja vaikeusaste sekä potilaan muu terveydentila. Infektiota pidetään sitä todennäköisemmin siedettävänä, mitä suurempi infektion riski on ja mitä vakavampaa sairautta tai vammaa hoidetaan. Vakavan sairauden hoidossa infektioriski voi olla välttämätön, eikä hoitoa aina voida toteuttaa ilman tätä riskiä. Tavanomaiset ja pinnalliset infektiot eivät yleensä oikeuta korvaukseen, mutta ratkaisu tehdään aina tapauskohtaisesti.

Korvausta haetaan Potilasvakuutuskeskukselta kolmen vuoden kuluessa siitä, kun sait tietää tai sinun olisi pitänyt tietää vahinkotapahtumasta ja sen seurauksista. Vaatimus on lähtökohtaisesti esitettävä viimeistään kymmenen vuoden kuluessa vahinkotapahtumasta. Erityisestä syystä vaatimus voidaan käsitellä myös määräajan jälkeen.
 

Mitä laki sanoo infektiovahingosta?

Laissa infektio on yksi kahdeksasta potilasvahingon korvausperusteesta. Korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksen, hoidon tai muun vastaavan käsittelyn yhteydessä alkaneesta infektiosta, jollei potilaan ole siedettävä vahinko ottaen huomioon infektion ennakoitavuus, aiheutuneen vahingon vakavuus, käsiteltävänä olleen sairauden tai vamman laatu ja vaikeusaste sekä potilaan muu terveydentila (potilasvakuutuslain 23 §:n 1 momentin 4 kohta).

Arkikielellä korvaus edellyttää kolmea asiaa:

• infektio on alkanut tutkimuksen, hoidon tai muun vastaavan käsittelyn yhteydessä
• haitta on todennäköisesti aiheutunut juuri infektiosta
• vahinko on sellainen, ettei sitä tarvitse sietää.

Hoidon ei tarvitse olla virheellistä. Infektiovahinko on oma korvausperusteensa, eikä siinä kysytä, olisiko kokenut ammattihenkilö toiminut toisin. Tämä erottaa infektion hoitovahingosta, jossa juuri tätä arvioidaan.

Todennäköisyys riittää. Täyttä lääketieteellistä varmuutta ei vaadita, mutta pelkkä mahdollisuus ei riitä.

Potilas on laissa laaja käsite. Sillä tarkoitetaan hoidettavan lisäksi esimerkiksi veren luovuttajaa ja lääketieteellisen tutkimuksen tutkittavaa (potilasvakuutuslain 2 §:n 7 kohta).
 

Mikä laki koskee sinun hoitoasi?

Ratkaisevaa on, milloin hoito annettiin. Jos hoito annettiin 1.1.2021 tai myöhemmin, sovelletaan potilasvakuutuslakia (948/2019). Ennen sitä annettuun hoitoon sovelletaan kumottua potilasvahinkolakia (potilasvakuutuslain 70 §:n 2 momentti).

Uuden lain käsittelyä, lautakuntaa ja kannetta koskevat säännökset koskevat kuitenkin myös vanhoja vahinkoja (potilasvakuutuslain 70 §:n 3 momentti). Tämä artikkeli kertoo nykyisestä laista.
 

Miten siedettävyys arvioidaan?

Siedettävyys on infektiovahingon tärkein kysymys. Laki antaa neljä arviointiperustetta. Mikään niistä ei yksin ratkaise asiaa, vaan niitä punnitaan yhdessä.

Infektion ennakoitavuus. Mitä yleisempi infektio kyseisessä toimenpiteessä on, sitä ennakoitavampi se on. Suuren ja tunnetun riskin toteutuminen on helpommin siedettävä kuin harvinainen ja yllättävä infektio.

Vahingon vakavuus. Mitä vakavampi ja pitkäkestoisempi haitta on, sitä vaikeampi sitä on pitää siedettävänä. Ero on suuri sen välillä, paraneeko infektio lyhyellä antibioottikuurilla vai johtaako se uusintaleikkauksiin, pitkään sairaalahoitoon tai pysyvään haittaan.

Hoidetun sairauden tai vamman laatu ja vaikeusaste. Henkeä uhkaavan sairauden hoidossa on hyväksyttävä suurempi riski kuin pienessä tai vähemmän kiireellisessä toimenpiteessä. Jos hoito oli välttämätön, sen tavalliset riskit ovat helpommin siedettäviä.

Potilaan muu terveydentila. Esimerkiksi vastustuskykyä heikentävä sairaus tai lääkitys lisää infektioriskiä. Silloin infektio on ollut odotettavampi kuin terveellä ihmisellä.

Käytännössä vertailu tehdään hoidettavan vaivan ja seurauksen välillä. Jos vaiva oli lievä, infektioriski pieni ja seuraus vakava ja yllättävä, korvaus on todennäköisempi. Jos sairaus oli vakava, riski suuri ja hoito välttämätön, infektio on todennäköisemmin siedettävä.
 

Kolme erilaista tilannetta

Esimerkki: Terve 30-vuotias käy polven tähystyksessä. Polveen kehittyy syvä nivelinfektio, joka jättää pysyvän jäykkyyden. Toimenpide oli pieni ja riski vähäinen, joten seuraus voi olla sellainen, ettei potilaan tarvitse sietää sitä.

Esimerkki: Leukemiapotilaalle tulee vaikean solunsalpaajahoidon aikana verenkiertoinfektio. Infektioriski oli suuri ja ennakoitava, ja hoito oli välttämätön. Infektio on todennäköisemmin siedettävä.

Esimerkki: Leikkaushaavaan tulee pinnallinen tulehdus, joka paranee antibioottikuurilla. Se on yleensä siedettävä.

Lopputulos ratkeaa aina kokonaisarviolla. Esimerkit kertovat suunnan, eivät varmaa vastausta.
 

Infektio ja muut korvausperusteet

Pysyvää haittaa ei vaadita. Kohtuuton vahinko edellyttää pysyvää vaikeaa sairautta tai vammaa taikka kuolemaa (potilasvakuutuslain 23 §:n 1 momentin 8 kohta). Infektioperusteessa sellaista vaatimusta ei ole.

Myös tilapäinen mutta vakava infektio voi siis olla korvattava.

Infektion hoito voi olla hoitovahinko. Jos infektio todettiin tai sitä hoidettiin liian myöhään, kysymys on usein myös siitä, olisiko kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö toiminut toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon (potilasvakuutuslain 23 §:n 1 momentin 1 kohta).

Viallinen väline arvioidaan erikseen. Jos infektion taustalla epäillään hoidossa käytetyn laitteen tai välineen vikaa, asiaa voidaan arvioida myös laitevahinkona (potilasvakuutuslain 23 §:n 1 momentin 2 kohta).

Lääkkeen haittavaikutus ei ole potilasvahinko. Jos infektion hoitoon käytetty antibiootti aiheuttaa haittavaikutuksen, sitä ei korvata potilasvakuutuksesta, ellei lääkettä ole toimitettu lain tai määräysten vastaisesti (potilasvakuutuslain 23 §:n 2 momentti).

Kerro korvausvaatimuksessa kaikki, mikä hoidossa mielestäsi meni pieleen. Silloin asia voidaan arvioida kaikkien sopivien perusteiden kannalta.
 

Syy-yhteys ja näyttö

Infektiovahingossa on kaksi syy-yhteyskysymystä. Ensin arvioidaan, alkoiko infektio hoidon yhteydessä vai esimerkiksi myöhemmin kotona. Sitten arvioidaan, johtuvatko oireet ja haitta todennäköisesti juuri infektiosta. Jos oireille on todennäköisempi muu syy, kuten perussairaus tai itse toimenpide, korvaus voi jäädä saamatta.

Näyttönä käytetään esimerkiksi:

• bakteeriviljelyjä ja muita laboratoriotuloksia
• tietoa siitä, milloin oireet alkoivat suhteessa toimenpiteeseen
• leikkaus- ja hoitokertomuksia sekä hoitajien kirjauksia
• tietoa infektion hoidosta, kuten antibiooteista ja uusintatoimenpiteistä
• hoitavan lääkärin arviota infektion syystä ja seurauksista.

Sinun ei tarvitse hankkia kaikkea itse. Potilasvakuutuskeskuksella on oikeus saada tiedot hoitopaikoilta ja muilta tahoilta (potilasvakuutuslain 54 §), ja sinulta voidaan vaatia vain sellaista selvitystä, jota kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon keskuksen mahdollisuudet hankkia selvitys (potilasvakuutuslain 32 §). Omat muistiinpanot oireiden alkamisesta, valokuvat haavasta ja kopiot potilasasiakirjoista auttavat silti usein paljon.
 

Mitä Potilasvakuutuskeskus voi vastata?

Kielteinen päätös perustuu infektioasioissa tavallisesti johonkin näistä:

• infektio oli tunnettu ja ennakoitava riski, joten se on siedettävä
• hoidettava sairaus oli vakava ja hoito välttämätön
• oireet johtuvat perussairaudesta tai toimenpiteestä itsestään eivätkä infektiosta
• infektio ei todennäköisesti alkanut hoidon yhteydessä
• vahinko on vähäinen

Kun tiedät perusteen, tiedät myös, mihin vastaselvitys kannattaa kohdistaa. Kielteisen päätöksen perusteluissa on oltava arviointiin pääasiallisesti vaikuttaneet seikat ja niiden pohjalta tehdyt johtopäätökset (potilasvakuutuslain 35 §).
 

Mitä infektiovahingosta korvataan?

Korvaus määrätään vahingonkorvauslain henkilövahinkosäännösten mukaan (potilasvakuutuslain 24 §:n 1 momentti). Korvattavia voivat olla esimerkiksi hoitokulut, ansionmenetys, kipu ja särky sekä tilapäinen ja pysyvä haitta.

Vähäistä vahinkoa ei korvata (potilasvakuutuslain 24 §:n 2 momentti).

Omaa myötävaikutustasi voidaan käyttää korvauksen alentamiseen vain, jos menettelysi oli tahallista tai törkeän huolimatonta. Tavallinen unohdus, kuten yksittäinen laiminlyöty haavanhoito, ei siis yleensä alenna korvausta.

Muut korvaukset otetaan huomioon. Ansionmenetyksestä korvataan vain se osa, joka ylittää muun lain nojalla maksettavan vastaavan korvauksen tai etuuden, kuten sairauspäivärahan (potilasvakuutuslain 29 §:n 2 momentti).

Esimerkki: Olet infektion vuoksi kolme kuukautta pois töistä ja menetät palkkaa 6 000 euroa. Saat samalta ajalta sairauspäivärahaa 4 000 euroa. Ansionmenetyksenä voi tulla korvattavaksi erotus, noin 2 000 euroa, ja kipu ja särky sekä hoitokulut arvioidaan erikseen.

Jos korvaus viivästyy laissa säädetystä ajasta, Potilasvakuutuskeskuksen on maksettava se viivästyskorotuksella (potilasvakuutuslain 42 §).
 

Näin haet korvausta

1. Pyydä hoitopaikkaa kirjaamaan infektio, sen hoito ja mahdolliset viljelytulokset potilasasiakirjoihin.
2. Pyydä kopiot omista potilasasiakirjoistasi ja kirjaa itse muistiin oireiden alkamisaika ja kulku.
3. Tee korvausvaatimus Potilasvakuutuskeskukselle. Laki ei vaadi lomaketta. Vaatimuksessa on oltava tieto sinusta, osoitteestasi ja epäillystä vahinkotapahtumasta, ja pelkkä ilmoitus vahinkotapahtumasta rinnastetaan korvausvaatimukseen (potilasvakuutuslain 31 §:n 2 momentti). Käytännössä ilmoitus tehdään yleensä keskuksen lomakkeella tai sähköisesti.
4. Kokoa kuitit, sairauslomatodistukset ja palkkatiedot korvauserien laskemista varten.
5. Potilasvakuutuskeskuksen on aloitettava selvittäminen viimeistään seitsemän arkipäivän kuluttua asian vireille tulosta. Korvaus on maksettava tai kielteisestä ratkaisusta ilmoitettava viimeistään kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun keskus on saanut vaatimuksen ja riittävän selvityksen. Riidaton osa on maksettava samassa ajassa (potilasvakuutuslain 33 §).
6. Lue päätös ja sen perustelut heti. Jos olet eri mieltä, huomaa, että seuraavalla vaiheella on oma määräaikansa.
    

Mihin mennessä korvausta on haettava?

Korvausvaatimus on esitettävä Potilasvakuutuskeskukselle kolmen vuoden kuluessa siitä, kun sait tietää tai sinun olisi pitänyt tietää vahinkotapahtumasta ja siitä aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä kymmenen vuoden kuluessa vahinkotapahtumasta (potilasvakuutuslain 31 §:n 1 momentti).

Jos vaatimusta ei esitetä ajoissa, oikeus korvaukseen menetetään. Erityisestä syystä vaatimus voidaan kuitenkin käsitellä myös määräajan jälkeen (potilasvakuutuslain 31 §:n 3 momentti). Poikkeukseen ei kannata luottaa.

Esimerkki: Sinulle tehdään leikkaus keväällä 2026, ja saat saman kevään aikana tietää, että leikkaushaavan infektio on vaurioittanut niveltä. Korvausvaatimus on esitettävä viimeistään keväällä 2029. Varminta on tehdä ilmoitus heti, kun epäilet infektion liittyvän hoitoon.

Jos korvaus evätään

Kielteisestä päätöksestä voi pyytää liikenne- ja potilasvahinkolautakunnalta ratkaisusuosituksen kirjallisesti vuoden kuluessa päätöksen antamisesta (potilasvakuutuslain 38 §). Suositus ei sido, mutta jos keskus poikkeaa siitä korvauksensaajan vahingoksi, sen on liitettävä suositus päätökseensä (potilasvakuutuslain 40 §:n 2 momentti).

Päätöksestä voi myös nostaa kanteen Potilasvakuutuskeskusta vastaan kolmen vuoden kuluessa siitä, kun sait kirjallisen tiedon päätöksestä ja tästä määräajasta (potilasvakuutuslain 53 §).
 

Tavalliset virheet

Moni infektiovahinko jää korvaamatta muusta syystä kuin siedettävyydestä. Tavallisimpia virheitä ovat nämä:

• Ilmoitusta lykätään, kunnes nähdään, jääkö haittaa pysyvästi. Kolmen vuoden aika voi kulua jo sinä aikana.
• Ilmoituksessa kerrotaan vain kulut, mutta ei sitä, miksi infektio oli odottamaton tai miksi sen hoito viivästyi.
• Oireiden alkamisaikaa ei kirjata mihinkään, jolloin on vaikea osoittaa, että infektio alkoi hoidon yhteydessä.
• Kielteinen päätös hyväksytään sellaisenaan, vaikka sen perustelu koskee vain yhtä neljästä arviointiperusteesta.
• Lautakunnan vuoden määräaika lasketaan väärin. Se alkaa päätöksen antamisesta, ei siitä, kun sait päätöksen.
   

Milloin juristista on apua?

Infektiovahingossa riita koskee yleensä lääketieteellistä arviota: oliko infektio ennakoitava, mistä oireet johtuvat ja kuinka vakava seuraus oli. Juristi käy läpi potilasasiakirjat ja Potilasvakuutuskeskuksen perustelut ja selvittää, mihin kohtaan kielteinen päätös todella perustuu. Hän hankkii tarvittaessa riippumattoman lääkärinlausunnon juuri siitä kysymyksestä, joka ratkaisee asian, kuten siedettävyydestä tai syy-yhteydestä.

Juristi arvioi myös, kannattaako asiaa arvioida infektion lisäksi hoitovahinkona, ja laskee korvauserät yhteensovitus huomioon ottaen. Kielteisen päätöksen jälkeen hän laatii lautakunnalle perustellun hakemuksen tai kanteen, valvoo määräajat ja arvioi oikeudenkäynnin kuluriskin sekä sen, korvaako oikeusturvavakuutus kuluja.

Apu kannattaa hankkia viimeistään silloin, kun saat kielteisen päätöksen tai kun infektiosta on jäänyt pysyvä haitta tai pitkä työkyvyttömyys.
 

Usein kysyttyä

Korvataanko sairaalabakteerin aiheuttama infektio?

Sairaalabakteerin aiheuttama infektio voi tulla korvattavaksi. Tartunta voi olla peräisin esimerkiksi toiselta potilaalta tai hoitoympäristöstä, eikä korvattavuus edellytä, että potilaalle olisi tehty toimenpide. Ratkaisevaa on, onko todennäköistä, että infektio alkoi tutkimuksen, hoidon tai muun vastaavan käsittelyn yhteydessä. Korvattavuus arvioidaan infektion siedettävyyden perusteella: huomioon otetaan infektion ennakoitavuus, vahingon vakavuus, hoidettavana olleen sairauden tai vamman laatu ja vaikeusaste sekä potilaan muu terveydentila.

Infektio todettiin vasta kotiutumisen jälkeen. Voinko silti saada korvausta?

Voit, jos muut edellytykset täyttyvät. Laki edellyttää, että infektio alkoi hoidon yhteydessä, ei sitä, että se todettiin sairaalassa. Silloin oireiden alkamisaika, viljelytulokset ja lääkärin arvio infektion alkuperästä ovat erityisen tärkeitä.

Pitääkö minun osoittaa, että henkilökunta teki virheen?

Ei tarvitse. Infektio voidaan korvata, vaikka hoito olisi annettu oikein. Riittää, että infektio todennäköisesti alkoi hoidon yhteydessä, aiheutti haitan ja ettei vahinkoa tarvitse sietää.

Infektio parani, mutta olin kaksi kuukautta sairaana. Voiko tämä olla korvattava?

Voi olla. Infektioperuste ei edellytä pysyvää haittaa. Arvioon vaikuttavat esimerkiksi se, kuinka ennakoitava infektio oli ja kuinka vakavan vaivan vuoksi sinua hoidettiin. Vähäistä vahinkoa ei korvata.

Läheiseni kuoli infektioon, joka alkoi hoidon yhteydessä. Mitä omaiset voivat hakea?

Jos infektio todetaan korvattavaksi potilasvahingoksi ja se on aiheuttanut potilaan kuoleman, korvattavia voivat olla kohtuulliset hautauskulut ja muut hautaamiseen liittyvät kustannukset sekä elatuksen menetys niille, joilla on siihen lain mukaan oikeus (vahingonkorvauslain 5 luvun 3 ja 4 §).

Potilasvakuutuslain perusteella ei makseta korvausta läheisen kuoleman aiheuttamasta kärsimyksestä. Vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n mukainen kärsimyskorvaus edellyttää, että kuolema on aiheutettu tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta ja että korvauksen maksamista voidaan pitää olosuhteissa kohtuullisena.

Voinko vaatia korvausta suoraan sairaalalta?

Potilasvahinko korvataan potilasvakuutuksesta, ja vaatimus esitetään Potilasvakuutuskeskukselle. Vahingonkorvauslain perusteella hoitopaikalta vaadittava korvaus edellyttäisi yleensä huolimattomuuden näyttämistä ja oikeudenkäyntiä kuluriskeineen. Infektiovahingossa, jossa virhettä ei tarvitse osoittaa, potilasvakuutus on siksi tavallisesti selvästi helpompi reitti.

Minulle kerrottiin infektioriskistä ennen leikkausta. Estääkö se korvauksen?

Ei sellaisenaan. Laissa ei ole sääntöä, jonka mukaan riskistä kertominen poistaisi oikeuden korvaukseen. Tunnettu ja yleinen riski on kuitenkin osa ennakoitavuuden arviota, joten se voi puoltaa sitä, että infektio on siedettävä.

Koskeeko tämä myös yksityistä lääkäriasemaa ja hammashoitoa?

Koskee. Potilasvakuutus koskee myös yksityistä terveydenhuoltoa, kun hoitoa antavat terveydenhuollon ammattihenkilöt tai sitä annetaan terveydenhuollon toimintayksikössä (potilasvakuutuslain 2 §:n 6 kohta). Jos hoitopaikka on laiminlyönyt vakuuttamisvelvollisuutensa, Potilasvakuutuskeskus korvaa vahingon silti (potilasvakuutuslain 22 §).