» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksesta yleisesti ja käsittely alemmissa oikeuksissa
Tapauksessa oli kyse osituksen sovittelumahdollisuuksien arvioinnista aviopuolisoiden A ja B välillä tehdyn omaisuuden osituksen yhteydessä, kun heidän avioliittonsa oli kestänyt ainoastaan noin yhden kuukauden ennen A:n kuolemaa. A ja B olivat asuneet tosiasiallisesti yhteistaloudessa ennen avioliiton solmimista noin neljän vuoden ajan. Heillä ei ollut yhteisiä rintaperillisiä ja ositettava omaisuus koostui suurelta osin A:n omaisuudesta. Sovitteluvaatimus esitettiin A:n perillisten toimesta ja arvioitavaksi tuli se, olisiko B ilman sovittelua saanut osituksesta taloudellista etua perusteettomasti. Osituksen sovittelu on mahdollista tilanteissa, joissa ositus voisi johtaa ilman sovittelua kohtuuttomaan lopputulokseen tai edellä mainitun kaltaisesti siihen, että toinen puoliso saisi osituksesta johtuen taloudellista etua perusteettomasti. Harkittaessa mahdollisuuksia osituksen sovittelulle, huomioidaan avioliiton ajallinen kesto, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi, omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin rinnastettavissa olevat puolisoiden talouteen liittyvät seikat. Osituksen oli A:n ja B:n välillä toimittanut pesänjakaja, joka oli katsonut puolisoiden avioliiton erittäin lyhytaikaiseksi. Pesänjakaja ei ollut katsonut puolisoiden aiemman avoliiton vaikuttavan avioliiton lyhytaikaisuuden arviointiin, eivätkä puolisot olleet hänen mukaansa toimineet myöskään avoliiton aikana yhteisen omaisuuden kartuttamiseksi. A olisi ilman sovittelua ollut velvollinen maksamaan B:lle tasinkoa, mutta pesänjakaja sovitteli ositusta niin, ettei tasinkoa maksettu.
B vaati käräjäoikeudessa pesänjakajan tekemän ratkaisun kumoamista sovittelun osalta, vedoten muun muassa ennen avioliittoa kestäneeseen avoliittoon, avioliiton oikeusvaikutuksiin, jotka A oli B:n mukaan tuntenut ja B:n osallistumiseen puolisoiden talouden hoidosta aiheutuneisiin kustannuksiin sekä yhteisiin autokauppoihin niiden rahoittamisen myötä. A:n perillisten mukaan puolisoilla ei ollut avioliiton aikana ollut sellaista yhteistä toimintaa, jolla olisi kartutettu A:n velatonta omaisuutta, minkä lisäksi perillisten mukaan A ei ollut ymmärtänyt avioliiton oikeusvaikutuksia. Käräjäoikeus huomioi arvioinnissaan avioliittoa ennen alkaneen yhteiselon ja yhteiset autokaupat, minkä lisäksi se katsoi, ettei A:n ymmärtämättömyyttä tekemiään oikeustoimia kohtaan oltu näytetty. Huomio kiinnitettiin A:n ja B:n tosiasiallisiin taloudellisiin suhteisiin siitä lähtien, kun he olivat asuneet keskenään jo ennen avioliittoa. Avioliiton kestoaikaa ei käräjäoikeuden mukaan voitu pitää itsenäisenä sovitteluperusteena ja puolisot olivat hoitaneet elämiseen kuuluneita menoja yhdessä. Käräjäoikeuden mukaan osituksen sovittelu olisi ollut B:n kannalta kohtuutonta, jos hän ei sovittelun myötä olisi saanut omaisuutta lainkaan. Käräjäoikeus kumosi pesänjakajan ratkaisun siltä osin, kuin se koski osituksen sovittelua.
A:n perilliset valittivat käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen. Hovioikeus kuitenkin huomioi käräjäoikeuden tuomiossa jo mainitut seikat ja B:lle tulevan omaisuuden suhteellisen vähäisenä pidettävän määrän, eikä pitänyt käräjäoikeuden ratkaisua perillisille kohtuuttomana. Hovioikeus ei näin ollen muuttanut tuomiota, jonka käräjäoikeus oli antanut.
Tapauksen käsittely korkeimmassa oikeudessa
Tapauksen käsittely jatkui korkeimmassa oikeudessa, kun A:n perillisille myönnettiin valituslupa hovioikeuden antamasta tuomiosta. Perilliset vaativat hovi- ja käräjäoikeuden tuomioiden kumoamista ja osituksen sovittelua, B puolestaan perillisten tekemän valituksen hylkäämistä. Korkeimman oikeuden ratkaistavaksi tuli pääosin se, tulisiko ositusta sovitella vai ei. Perilliset olivat sitä mieltä, että lopputulos muodostuisi kohtuuttomaksi, kun he joutuisivat myymään asunto-osakeyhtiön osakkeet, jotka olivat jaon kohteena, suoriutuakseen B:tä kohtaan osoitetusta tasingon maksuvelvoitteesta. Korkein oikeus huomioi, että toisen puolison kuoltua järjestettävässä osituksessa tulisi kokonaisarvioinnissa huomioida eloonjääneen puolison suojaksi osoitetut säännökset. Säännösten ei kuitenkaan katsottu vaikuttavan kyseisessä tapauksessa, kun niitä koskevia vaatimuksia ei esitetty, eikä tilanne muutoinkaan ilmentänyt niiden tarkoittamia soveltamistilanteita.
Osituksen sovittelua puoltavina seikkoina pidettiin korkeimmassa oikeudessa esimerkiksi sitä, että A oli saanut omistusoikeuden asunto-osakkeisiin ennen kuin A:n ja B:n yhteiselämä oli alkanut, puolisoilla ei katsottu olevan mainittavassa määrin yhteistä omaisuutta ja lisäksi heidän kesken oli sovittu asunnon irtaimiston B:lle kuulumisesta. Osituksen sovittelua puoltavana pidettiin myös sitä, ettei kumpikaan ollut toiminut yhteisen talouden hyväksi tavanomaista suuremmalla panoksella, eikä B:n varoilla katsottu olleen merkitystä A:n omaisuuden säilymiselle. Vastakkain asetettiin korkeimman oikeuden tarkastelussa B:n ja A:n perillisten edut, jolloin painotettiin sitä, millaiseksi B:n taloudellinen asema tulisi osituksen jälkeen. Korkein oikeus painotti, että osituksen sovittelua koskevaan vaatimukseen tulisi suhtautua sitä varovaisemmin, mitä vähäisemmästä tasingon määrästä asiassa olisi kysymys. Korkein oikeus huomioi B:n taloudelliset olot ja katsoi, että B voisi saada tasingosta huomattavaa taloudellista etua, minkä lisäksi määrää pidettiin myös A:n perillisten osalta merkittävänä. Tasingon määrän ei näillä perusteilla katsottu muodostavan sovittelulle estettä. Korkein oikeus päätyi siihen, että B saisi osituksen myötä perusteettomasti taloudellista etua, jos sovittelua ei tehtäisi. Korkein oikeus katsoi näin ollen, että osituksen sovittelu voitaisiin tehdä silläkin lopputuloksella, ettei B saisi sovittelun myötä lainkaan A:n omaisuutta. Korkein oikeus jätti pesänjakajan toimittavan osituksen pysyväksi ja muutti hovioikeuden tuomiota.
Asiassa olivat eri mieltä kaksi jäsentä, minkä lisäksi esittelijä antoi oman mietintönsä. Eri mieltä olleet jäsenet hyväksyivät esittelijän mietinnön, jossa esittelijä päätyi korkeimman oikeuden tuomiosta poiketen siihen, ettei ositusta tulisi sovitella A:n perillisten hyväksi. Mietinnössä korostettiin avioliiton lyhyen keston osalta viiden vuoden kestoaikaa niin, ettei tasinko-oikeutta tulisi rajoittaa avioliiton kestettyä yli viisi vuotta. Toisaalta pidettiin olennaisena kiinnittää huomiota avioliiton varsinaisen keston sijaan puolisoiden tosiasialliseen yhdessä asumiseen. Mietinnössä painotettiin A:n ja B:n pidempään kestänyttä avioliitonomaisissa oloissa asumista, molempien suhteellisen vähäisiä tuloja ja avioliiton päättymistä A:n kuolemaan. Lisäksi huomioitiin kuolleen puolison oletettu tahto ja eloonjääneen puolison taloudellinen asema, eli tilanteessa se, että B oli lähestulkoon varaton. Kun tarkasteltiin asianosaisten asemaa yleisemmin, eli esimerkiksi sitä, että A:n perilliset olivat aikuisia, minkä lisäksi tasingon katsottiin voivan taata B:lle kohtuullisena pidettävän toimeentuloturvan, päädyttiin mietinnössä siihen, että B:n aseman suojaaminen tasingon avulla olisi voinut olla myös A:n tahdon mukaista. Osituksen sovittelun puolesta puhuvia seikkoja ei mietinnössä pidetty riittävän painavina, eikä tasingon B:lle maksamista A:n perillisten osalta kohtuuttomana.
Vaikka mietinnössä on esitelty useita tasingon B:lle maksamista puoltavia ja näin ollen osituksen sovittelua vastaan puhuvia seikkoja, voidaan käsittelystä yleisesti ottaen huomioida se, millainen painoarvo tilanteeseen kohdistuvalle kokonaisarvioinnille ja tietyille seikoille kokonaisarvioinnissa on esitellyn kaltaisessa tapauksessa annettu.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa