» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa sopimusosituskirjan mukaan puolisot olivat toimittaneet lopullisen osituksen välillään ja sitoutuneet olemaan ositusta moittimatta. Puoliso kuitenkin vaati pesänjakajan määräämistä osituksen toimittamista osapuolten välillä, koska sopimusosituksessa oli jäänyt osittamatta osa toisen puolison varoista.
Käräjäoikeus lausui, että asiassa oli esitetty osituksen muotovaatimukset täyttävä kirjallinen ositussopimus, joka oli sanamuotonsa mukaan lopullinen Sopimusositusta ei myöskään oltu moitittu. Näin ollen kyse ei käräjäoikeuden mukaan ollut siitä, että ositus olisi ollut kokonaan toimittamatta ja tulisi saada joutuisasti alkamaan eikä kyse ollut myöskään ennestään tuntemattoman omaisuuden ilmaantumisesta pesään. Käräjäoikeus siten hylkäsi pesänjakajan määräämistä koskevan hakemuksen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota ja asia eteni korkeimpaan oikeuteen.
Korkein oikeus lausui, että kun A oli vedonnut sopimusosituskirjaan, jonka mukaan puolisoiden välinen lopullinen ositus oli jo toimitettu, eikä osituskirjaa ollut pidettävä ilmeisen pätemättömänä, lähtökohtana oli, että sopimus koski kaikkea puolisoiden omaisuutta ja oli osapuolia sitova. Korkein oikeus jatkoi, että vasta sitten jos eri oikeudenkäynnissä on vahvistettu, että sopimus ei koske kaikkea puolisoiden omaisuutta, toimitus voitaisiin aloittaa uudelleen.
Korkein oikeus siten lausui, ettei toimitusta voitu käynnistää uudelleen pesänjakajan määräämistä hakemalla siinä tarkoituksessa, että kysymys siitä, mitä omaisuutta toimitettu ositus oli koskenut, tutkittaisiin jakajan määräämistä koskevan hakemusasian yhteydessä tai että jakaja tutkisi sen toimituksessa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa