» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A ja B olivat avioliittonsa aikana rakentaneet A:n ostamalle tontille asuin- ja liikerakennuksen. Puolisoilla oli avioehto, ja avioeron jälkeisessä osituksessa 1983 pesänjakaja on katsonut, että koko kiinteistö on yksin A:n omistama. B vaati osituksen oikaisua siten, että hänen omistukseensa kuuluu puolet kiinteistöstä. B oli osallistunut rakennuksen rahoittamiseen, ja lainat oli otettu molempien puolisoiden nimissä.
Raastuvanoikeus katsoi, että täysin poissulkevan avioehdon vuoksi A omisti koko kiinteistön yksin. B ei ollut selvittänyt osallistumistaan rakennuskustannuksiin eikä lainanlyhennyksiin. Raastuvanoikeus hylkäsi kanteen.
Hovioikeuden mukaan oli selvitetty, että asumiseen tarkoitettu osa rakennuksesta oli hankittu A:n ja B:n yhteiseen lukuun. Lainat olivat yhteisiä, ja B oli osallistunut kustannuksiin sekä ansiotuloillaan että toiminnallaan kotona. Sen sijaan A:n liiketoimintakäytössä ollut laajennusosa oli yksin A:n omistuksessa. Hovioikeus määräsi asian palautettavaksi pesänjakajalle uutta omaisuuden erottelua varten.
Korkein oikeus katsoi, että A ja B omistivat kiinteistön yhdessä samassa suhteessa kuin heidän osuutensa kustannuksiin oli ollut. Kustannusten jakautumisen korkein oikeus arvioi näytön perusteella, että A oli maksanut kolme neljännestä ja B yhden neljänneksen kuluista. Omistus jakautui samassa suhteessa, eli B:lle kuului yksi neljäsosa koko kiinteistöstä. Korkein oikeus palautti asian pesänjakajalle uutta omaisuuden erottelua varten.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa