» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:2016:67 oli kysymys eläkevakuutusten huomioon ottamisesta osituksessa ja myös osituksen sovittelusta. Henkilöiden A:n ja B:n väillä oli toimitettu ositus avioeron perusteella. A oli saanut ansiotulonsa työstään kaupungin palveluksessa ja B taas yritystoiminnastaan X Ky:ssä, jonka omistajan ja ainoa vastuunalainen yhtiömies hän oli ja jossa hän myös työskenteli. Yhtiö oli ottanut kaksi vapaaehtoista eläkevakuutusta, joissa B oli ollut edunsaajana.
Pesänjakaja oli A:n ja B:n avioeron johdosta toimittamassaan osituksessa katsonut, että X Ky:n ottamat vapaaehtoiset eläkevakuutukset oli otettava osituksessa huomioon B:n varallisuutena. Alemmat oikeudet olivat niin ikään katsoneet, että vakuutukset oli otettava huomioon osituksessa nimenomaan kommandiittiyhtiön arvoa määrittäessä eikä B:n varoina. Niin pesänjakaja kuin hovioikeus olivat kuitenkin katsoneet, että eläkevakuutusten takaisinostoon liittyvä piilevä verovelka tuli ottaa huomioon omaisuuden arvoa alentavana seikkana. Takaisinnostoarvo oli 167 106, 02 euroa ja siihen liittyvä piilevä verovelka 68 525 euroa. B valitti hovioikeuteen, joka hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun.
Korkeimman oikeuden arvioitavana oli näin ollen kysymys siitä, tuleeko eläkevakuutukset ottaa osituksessa huomioon kommandiittiyhtiön varoina vaiko B:n varoina. Lisäksi kysymys oli siitä, oliko ositusta eläkevakuutusten osalta soviteltava. Korkein oikeus katsoi niin ikään, että takaisinostoarvot oli otettava huomioon kommandiittiyhtiön arvoa osituksessa määrittäessä. Takaisinostoarvosta oli kuitenkin vähennettävä piilevä verovelka. Näin ollen B joutuisi maksamaan A:lle tasinkona määrän, joka vastaisi lähes puolta eläkevakuutusten nettoarvosta. Tilanne oli vielä sellainen, että eläkevakuutukset muodostivat olennaisen osan B:n muutoin selvästi A:n lakimääräisestä eläkkeestä. Tämä olisi johtanut B:n kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen ja siihen, että A saisi perusteettomasti taloudellista etua. Korkein oikeus katsoi näin ollen, että A:n ja B:n välistä ositusta oli soviteltava siten, että B vapautettaisiin velvollisuudesta maksaa A:lle tasinkoa. Korkein oikeus päätyi siten muuttamaan hovioikeuden tuomiota vain sovittelun osalta. Pesänjakaja, käräjäoikeus sekä hovioikeus olivat katsoneet, ettei osituksen sovittelulle B:n hyväksi ollut eläkevakuutusten osalta perustetta. Korkein oikeus painotti ratkaisussaan vapaaehtoisten eläkevakuutusten luonnetta sekä nimenomaisesti niiden merkitystä sovittelua puoltavana seikkana.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa