» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A oli ostanut vuonna 1999 vahvistetulla kauppakirjalla kiinteistön Paraisten kaupungista. Myös A:n aviopuoliso B oli osallistunut kiinteistön hankkimisen rahoittamiseen. Kauppakirjan mukaan kiinteistön omistajana oli kuitenkin yksin A. A:lle oli myönnetty kiinteistöön lainhuuto. Avioero puolisoiden välillä oli tullut vireille vuonna 2006. Avioeroon perustuvassa toimitusosituksessa B oli vaatinut, että pesänjakaja vahvistaa hänen omistavan kiinteistöstä ainakin puolet, sillä puolisoilla oli ollut kiinteistön suhteen yhteishankintatarkoitus. Puolisoiden yhteishankintatarkoitusta osoitti muun muassa se, että B oli rahoittanut kiinteistön kauppahintaa merkittävällä osuudella ja ollut aktiivinen kesämökin hankinnassa. Lisäksi hän oli maksanut kiinteistöön kohdistuvia menoja. A ei kuitenkaan myöntänyt, että yhteishankintatarkoitusta olisi ollut. Pesänjakaja ratkaisi asian A:n hyväksi.
Käräjäoikeus taas katsoi, että yhteishankintatarkoitus oli ollut. Se vahvisti B:lle omistusosuuden kiinteistöön.
Hovioikeus yhtyi käräjäoikeuden päätökseen. Yhteisomistustarkoitusta osoitti sen mukaan osapuolten osallistuminen rahoitukseen, B:n toimesta tapahtunut A:n lainan takaaminen, yhteinen riskinotto mustan kauppahinnan muodossa, varainsiirtoveron maksaminen puoliksi ja kiinteistön yhteinen käyttö. Hovioikeus tosin muutti omistusosuuksia niin, että molemmille tuli puolet kiinteistöstä.
Asia vietiin Korkeimpaan oikeuteen. Korkeimman oikeuden mukaan lähtökohtana on, että omistajana pidetään sitä, jonka nimi on kauppakirjassa. Kauppakirjan perusteella omistajana oli siten pidettävä yksin A:ta. Näyttötaakka yhteisomistustarkoituksesta oli B:llä, jonka tulisi näyttää että vastoin kauppakirjan merkintää kiinteistö on tarkoitettu hankkia puolisoille yhteisesti ja että A on toiminut kaupassa myös B:n lukuun. Näyttönä B esitti, että hän oli osallistunut huomattavalla summalla kiinteistökaupan rahoituksen ja menojen hoitamiseen. Lisäksi kiinteistö oli tarkoitettu perheen yhteiseen käyttöön. Erityisesti nämä seikat puolisivat yhteisomistustarkoituksen olemassa oloa. Toisaalta käsittelyssä ilmeni, että puolisot olivat kaupantekohetkellä tietoisesti ja tarkoituksellisesti toimineet niin, että A tulee yksin kiinteistön omistajaksi. Johtopäätöksenään Korkein oikeus katsoikin, että tapauksessa ei ollut riittävää perustetta poiketa kauppakirjan ostajaa ja omistajaa koskevasta ehdosta. Omistajaksi katsottiin yksin A.
Ratkaisu vahvistaa nimiperiaatetta, jonka mukaan omaisuus kuuluu sille, jonka nimiin se on hankittu. Tapauksessa painoarvoa annettiin erityisesti sille, että kaupantekohetkellä molemmat osapuolet olivat olleet hyvin tietoisia siitä, kenen omistukseen kiinteistö oli tulossa. Jos omistuskysymys ratkaistaan kaupantekohetkellä puolisoiden hyväksennän ja tarkoituksen mukaisesti, omistussuhteiden muuttaminen jälkikäteen on hyvin haastavaa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa