» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse aviopuolison oikeudesta vastikkeeseen avioerossa sen vuoksi, että toinen puolisoista oli luopunut perintöosuudestaan puolisoiden yhteisten lasten hyväksi. Tarkasteltavaksi tuli se, oliko perinnöstä luopuminen tapahtunut tehokkaasti ja onko perinnöstä luopuminen sellainen avio-oikeuden alaista varallisuutta sopimattomasti vähentävä toimi, jonka perusteella avioliittolain nojalla voitaisiin määrätä maksettavaksi vastiketta.
A ja B olivat eronneet ja ositusperuste oli syntynyt 4.6.1998. A oli luopunut perintöosuudestaan kuolleen äitinsä jälkeen 19.1.1998 kahden lapsensa hyväksi. Pesänjakaja katsoi, että luopumalla perintöosuudestaan A oli oleellisesti vähentänyt sellaista omaisuutta, johon toisella puolisolla B:llä oli avio-oikeus. Pesänjakaja määräsi puolet perintöosuuden arvosta otettavaksi laskennallisesti vastikkeena huomioon puolisoiden välisessä pesänjaossa.
Käräjäoikeus kuitenkin katsoi, että A on luopunut perintöosuudestaan tehokkaasti eikä perintöosuus ole siten tullut hänen omistukseensa, jolloin se ei myöskään kuulu puolisoiden aviopesään. Käräjäoikeus kumosi ja oikaisi pesänjakajan toimittamaa ositusta. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Korkeimmassa oikeudessa arvioitiin ensinnäkin sitä, onko A:n katsottava ottaneen perintö vastaan äitinsä jälkeen, jolloin hänelle ei olisi enää ollut oikeutta luopua perinnöstä. A oli muun muassa järjestänyt hautajaiset, hoitanut välttämättömiä pankkiasioita ja osallistunut perunkirjoitukseen, jossa oli ilmoittanut luopuvansa perinnöstä. Korkein oikeus katsoi, ettei A ollut mainituilla toimenpiteillä ryhtynyt perintöosuuteensa siten, ettei luopuminen olisi enää mahdollista. Kyseiset toimet olivat olleet hänen velvollisuuksiaan äitinsä lähimpänä omaisena.
Toiseksi korkeimmassa oikeudessa tarkasteltiin kysymystä siitä, onko B:llä oikeus saada A:lta osituksessa vastiketta sen vuoksi, kun tämä on luopunut perinnöstä. Korkein oikeus lausui, että perintöön liittyvät asiat ovat yleensä luonteeltaan korostetun henkilökohtaisia ja että puolisolla ei yleensä ole perusteltua aihetta kohdistaa odotuksia toisen puolison mahdollisesta perinnöstä koituviin varallisuusetuihin. Kyse on omaisuudesta, jonka ansaitsemiseen toinen puoliso ei kohdista mitään ponnisteluja. Jotta B:n oikeutta olisi tässä tapauksessa loukattu, olisi edellytetty erityisiä syitä, joiden vuoksi A:n toiminnan olisi katsottu loukkaavan B:n etuja. Koska tällaisia seikkoja ei ollut käsillä, A:n menettely ei loukannut B:n oikeutettuja etuja niin, että hänellä olisi voitu avioliittolain nojalla määrätä vastiketta maksettavaksi.
Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomiota. Perintöosuuden arvoa, josta A luopui, ei otettu huomioon A:n ja B:n avio-osuuksia ja tasinkoa määritettäessä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa