» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A ja B olivat avioituneet 24.6.1988. A oli tätä ennen 12.2.1988 ostanut vanhemmiltaan maatilan sukupolvenvaihdoskaupalla, ja samalla kaupalla ottanut vastattavakseen tilan velat sekä syytinkivelvoitteen. Avioliiton aikana tila oli velkaantunut lisää. B oli muuttanut tilalta pois vihkimisvuoden lokakuussa, ja avioero oli laitettu vireille 6.1.989. Osituskirjan mukaan ositettavan omaisuuden säästö oli noin 554 000 markkaa, joka koostui tilasta ja sen maatalousirtaimistosta. B:llä ei ollut ositettavaa omaisuutta.
Pesänjakaja katsoi, että täysimääräinen osinko toisi B:lle perusteetonta etua, ja määräsi maksettavaksi tasingoksi 50 000 markkaa. Kihlakunnanoikeus alensi tasingon 30 000 markkaan, ja hovioikeus pysytti päätöksen.
Korkein oikeus katsoi samoin kuin alemmat oikeusasteet, että avioliiton lyhyt kesto sekä pääosin maatilasta koostuva ositettava omaisuus, jonka A oli hankkinut ennen avioliittoa, olivat päteviä syitä osituksen sovittelulle. Edellä mainittujen seikkojen sekä suuren velkamäärän vuoksi korkein oikeus katsoi, että tasingon määrääminen olisi kohtuutonta ja merkitsisi perusteetonta etua B:lle. Korkein oikeus vapautti A:n tasingonmaksamisvelvollisuudesta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa