» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Varatuomari X ilmoitti, että hänet oli määrätty toimittamaan omaisuuden ositus A:n ja B:n välillä. Puolisoilla ei ollut avioehtosopimusta. A:n omaisuuden säästö oli 211 160 markkaa hakemuksen mukaan. Siitä pääosan muodosti 195 000 markan arvoinen Pietarsaaressa sijaitsevan tontin vuokraoikeus ja sillä olevat rakennukset. B:n omaisuuden säästö oli 72 912 markkaa. A vaati osituksen sovittelua siten, että B:n oikeus saada avio-oikeuden nojalla A:lta omaisuutta rajoitetaan 44 124 markkaan. Tämä siitä syystä, että B oli laiminlyönyt osallistumisen perheen menoihin ja B:n omistaman määräalan arvo tulee rantakaava muutoksen myötä kasvamaan huomattavasti. A oli valmis heti suorittamaan tasinkoa edellä A:n esitetyn ehdotetun summan mukaisesti. X:n mukaan sovittelulle ei ollut edellytyksiä. Koska omaisuudessa ei ollut kuin vähän varoja, X pyysi käräjäoikeuden määräämään tontinvuokraoikeuden rakennuksineen myytäväksi pesänjakajan toimesta.
A vastusti hakemusta. Hänen mukaansa asiaa ei oltu tarpeeksi selvitetty siten, onnistuisiko ositus ilman omaisuuden myyntiä. A oli suorittanut pesänjakajan sovintoehdotuksen mukaisesti 44 124 markkaa pesänjakajan tilille. Tätä määrä on voitu pitää sovitteluvaatimus huomioon ottaen oikeana. A:lle voi koitua oikeudenmenetystä, jos omaisuus myydään ennen kuin sovitteluasia on ratkaistu.
B oli valmis hyväksymään pesänjakajan tekemän sopimusehdotuksen, jos tasingon määrä on 79 124 markkaa. Kun A ei tätä määrää suostunut maksamaan, B ei vastustanut hakemusta.
Pesänjakajan mukaan ositettava omaisuus oli yhteensä 284 072 markkaa. Tästä summasta omakotitalon ja vuokraoikeuden arvo oli yhteensä 195 000 markkaa. B:n mukaan omakotitalo oli myytävä. B ei suostunut A:n vaatiman osituksen sovittelun määrään. Näin ollen tasingon määrästä ei oltu päästy sopuun osapuolten välillä.
Käräjäoikeuden mukaan omaisuus tuli myydä pesänjakajan toimesta. Tämä siitä syystä, että omaisuuden varat olivat liian vähäiset tasingon maksamiseen muulla tavalla kuin myynnillä. Käräjäoikeus on antanut päätöksensä 3.4.1996.
Päätöksestä valitettiin Vaasan hovioikeuteen. Perintökaaren mukaan ositus on toimitettava siten, että pesänjakaja antaa kummallekin puolisolle osan kaikenlaisesta omaisuudesta. Omaisuus, joka on kuitenkin mahdoton jakaa osiin tai erotella, on, mikäli se suinkaan on mahdollista, pantava samaan osaan. Mikäli tällä tavoin ei voida omaisuutta pesänjakajan mukaan jakaa, tuomioistuin voi määrätä omaisuuden myytäväksi.
Osituksen toimittaminen myymällä omakotitalo vuokraoikeuksineen pantaisiin kokonaisuudessaan A:n jako-osuuteen. Tämä merkitsee silloin sitä, että B joutuisi luopumaan omaisuudesta pesän ulkopuolisilla rahavaroilla suoritettavaan lunastussummaan, joka perustuu arvioon. Pesänjakajan toimivalta perustuu vain ositettavaan omaisuuteen, eli mainitunlainen lunastus ei voinut tulla B:n sitä vastustaessa kysymykseen.
Tapauksessa ei voida omakotitalon vuokraoikeutta jakaa osiin. Tämä jakaminen murto-osiin perustaisi yhteisomistuslain mukaisen yhteisomistussuhteen osapuolten välille. Tällainen yhteisomistussuhde ja sen perustaminen ei ollut tarkoituksenmukaista. Osapuolet eivät sitä myöskään halunneet. Omaisuus tuli näin ollen myydä pesänjakajan toimesta, jotta omaisuus saadaan jaetuksi osituksessa.
Hovioikeus ei lähtenyt muuttamaan käräjäoikeuden päätöstä.
A:lle myönnettiin valituslupa Korkeimpaan oikeuteen. Hän vaati valituksessaan käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomion kumoamisen ja pesänjakajan hakemuksen hylkäämistä.
Korkeimman oikeuden mukaan yhteisomistussuhteen perustaminen ei ollut tarkoituksenmukaista. Kun pesässä ei ollut tarpeeksi avio-oikeuden alaista muuta omaisuutta tasingon suorittamiseen, ositusta ei lähtökohtaisesti voida toimittaa muutoin kuin omaisuutta myymällä. Tosin, mikäli A suostuu suorittamaan tasingon määrän välittömällä rahasuorituksella, ei omaisuutta tarvitse myydä.
A:n esittämän sovitteluvaatimuksen vuoksi tasingon määrästä on riitaa. Osituksen sovittelu kuuluu pesänjakajan toimivaltaan, joten sitä ei voida käsitellä nyt myyntilupaa koskevan hakemuksen yhteydessä. Jos A hyväksyy esityksen, omaisuutta ei tarvitse myydä. Tästä syystä omaisuutta ei kuulu myydä Korkeimman oikeuden mukaan.
Mikäli sopuun ei päästä eikä A suostu suorittamaan osituksessa määrättävää tasinkoa rahana, tulee A:lle ja B:lle lain mukaan perustaa yhteisomistussuhde omaisuuteen. Näin ollen Korkeimman oikeuden mukaan ei ole perustetta hyväksyä hakemusta.
Korkeimman oikeuden mukaan käräjäoikeuden sekä hovioikeuden tuomiot tulee kumota ja pesänjakajan hakemus kiinteistön myymisestä hylätään.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa