» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO:2011:2 korkein oikeus ratkaisi tapauksen, joka koski yrityksen arvon määrittelyä osituksessa ja sitä, oliko hovioikeudessa tapahtunut menettelyvirhe. Asianosaisten Arja Y:n ja Pentti Y:n avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen kuului yhtiö, jonka arvoksi pesänjakaja oli arvioinut 60 000 euroa. Osituksessa yhtiön sai Pentti Y, jolloin tälle syntyi velvollisuus maksaa tasinkoa puolisolleen. Arja Y vaati osituksen moitekanteessa, että käräjäoikeus määrittäisi yhtiön arvon suuremmaksi, jolloin myös hänelle tulevan tasingon määrä suurenisi vastaavasti. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen määritettyään yhtiön arvon samalla tavalla kuin pesänjakaja, eli tuottoarvomentelmän mukaisesti. Jutun edetessä hovioikeuteen, katsoi myös hovioikeus tuottoarvomenetelmän oikeaksi tavaksi laskea yhtiön arvo. Sen mukaan yhtiön arvo oli kuitenkin 90 000 euroa. Hovioikeus päätyi ratkaisuun sillä perusteella, että Pentti Y oli alunperin tyytynyt pesänjakajan ja käräjäoikeuden ratkaisuihin, eikä voinut enää vaatia yhtiön arvoksi niin sanottua substanssiarvoa.
Korkein oikeus ei hyväksynyt hovioikeuden perusteluita. Tuomion lopputulos ja perustelut ovat eri asioita, ja lopputuloksen hyväksyminen ei tarkoita sitä, että asianosainen hyväksyy myös tuomion perustelut. Kun perusteluista ei muutenkaan ole mahdollista valittaa erikseen, voi niitä koskevat erimielisyydet esittää vastauksessa varsinaisen riita-asian tuomioon. Pentti Y oli menetellyt tapauksessa näin. Hovioikeudella ei siis ollut oikeutta sivuuttaa Pentti Y:n kannanottoja, jotka koskivat sitä, millä perusteella yhtiön arvo oli määriteltävä. Hovioikeuden olisi siten tullut pohtia sitä, tuleeko yhtiön arvo sittenkin määrittää substanssin eli kaluston arvon mukaisesti.
Menettelyvirheen toteamisen lisäksi korkein oikeus ratkaisi kysymyksen yhtiön arvosta. Pääsäntöisesti ositettavan omaisuuden arvo on sen käypä arvo ositushetkellä. Tässä tapauksessa käypää arvoa ei kuitenkaan ollut mahdollista määrittää, sillä katsastusliikkeille ei ollut sellaisia yleisiä markkinoita, joiden perusteella käypä arvo selviäisi. Korkein oikeus katsoi kysymyksessä olevan melko tuottava yritys, ja että yhtiön arvokkain osa oli sen liiketoiminta. Substanssiarvon mukaista arvon laskemista olisi puoltanut se, että yhtiö on pieni ja yhden ihmisen toiminnasta riippuvainen. Koska yhtiö oli kuitenkin toimintakykyinen ja myytävissä oleva, tuli sen arvo korkeimman oikeuden mukaan laskea tuottoarvon perusteella. Odotettavissa olevat tuotot oli siis mahdollista ottaa arvonmäärityksen lähtökohdaksi.
Korkein oikeus ei nähnyt syytä muuttaa hovioikeuden tuomiota yhtiön arvon osalta. Huomionarvoista on se, että korkein oikeus ei palauttanut asiaa enää hovioikeuden käsiteltäväksi, vaan ratkaisi itse kysymyksen yhtiön arvosta. Hovioikeuden menettelyvirhe ei käytännössä vaikuttanut asian lopputulokseen, mutta sai korkeimman oikeuden käsittelemään asiaa vielä kerran. Jutun palauttaminen hovioikeuden ratkaistavaksi olisi todennäköisesti viivästyttänyt entisestään asian käsittelyä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa