» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa avioeroon päätyneet A ja B olivat erimielisiä siitä, kenen tulisi suorittaa pesänjakajan ominaisuudessa heidän välisen omaisuutensa ositus. A vaati X:n määräämistä tehtävään, kun taas B vastusti X:n määräämistä ja ehdotti sen sijaan Y:n määräämistä pesänjakajaksi. Tapauksessa tuli juridiselta kantilta katsottuna arvioitavaksi, oliko näiden kahden tehtävään esitetyn henkilön välillä sellaista eroavaisuutta, jonka perusteella toinen heistä olisi ollut katsottavissa tehtävään paremmin soveltuvaksi.
Käräjäoikeus päätyi asiaa harkittuaan määräämään pesänjakajaksi X:n. Käräjäoikeuden mukaan X oli soveltuvampi toimittamaan puolisoiden omaisuuden osituksen sillä perusteella, että hän oli toiminut asianajajana pidemmän ajan kuin Y. B valitti käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen, mutta hovioikeus ei päätynyt muuttamaan käräjäoikeuden päätöstä asiassa.
B valitti edelleen hovioikeuden päätöksestä korkeimpaan oikeuteen valitusluvan saatuaan. Valituksessaan B vaati yhä Y:n määräämistä pesänjakajan tehtävien suorittamiseen sillä perusteella, että hän katsoi Y:n X:ää pätevämmäksi. B esitti vaatimuksensa perusteeksi myös sen, että X:n puolueettomuuden voitiin mahdollisesti katsoa vaarantuneen siitä syystä, että A:ta oikeudenkäyntiavustajan roolissa avustanut asianajaja oli aikaisemmin työskennellyt lakimiehen tehtävissä X:n asianajotoimistossa.
Korkeimman oikeuden mukaan molemmat pesänjakajaehdokkaat olivat päteviä toimittamaan puolisoiden omaisuuden osituksen. Korkein oikeus katsoi, että siinä missä Y:tä ei B:n vaatimuksesta huolimatta voitu pitää X:ää pätevämpänä, ei myöskään X:ää voitu pelkästään pidemmän asianajouransa perusteella pitää Y:tä pätevämpänä. Korkein oikeus totesi myös, ettei sillä ollut pesänjakajan määräämisen kannalta tapauksessa merkitystä, että A:n oikeudenkäyntiavustaja oli aikaisemmin työskennellyt lakimiehenä X:n asianajotoimistossa. Kun korkein oikeus ei kokonaisarvostelussa voinut katsoa toista ehdokasta toista pätevämmäksi, se totesi, ettei sillä ollut perustetta muuttaa alempien oikeusasteiden asiassa tekemiä päätöksiä. Näin ollen korkein oikeus ei myöskään niin toiminut, vaan piti hovioikeuden tuomion lopputuloksen muuttamattomana.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa