» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:2011:32 oli kysymys siitä, oliko kiinteistön lahjakirjassa ollut lahjansaajan aviopuolison avio-oikeuden poissulkeva ehto pätevä, kun lahjakirjan oli vahvistanut ainoana todistajana kaupanvahvistaja. Tapauksessa Matti I:n vanhemmat Otto ja Sirkka I olivat lahjakirjalla lahjoittaneet Matti I:lle neljä tilaa. Lahjakirjassa oli ehto, joka sulki lahjansaajan aviopuolison avio-oikeuden pois lahjoitetun omaisuuden ja sen tuoton osalta. Kiinteistön lahjaa koskevaan lahjakirjaan ei ollut merkitty toista todistajaa, mutta paikalla ollut esteetön henkilö oli myöhemmin allekirjoittanut lisäyksen lahjakirjaan, jossa hän oli todistanut lahjoituksen tapahtuneen lahjakirjan ehtojen mukaisesti. Avioliiton päätyttyä pesänjakajaksi määrätty asianajaja oli määrännyt Matti I:n omaisuuden osituksessa suorittamaan Ulla I:lle tasinkona puolet lahjoitetun omaisuuden ja sen tuoton arvosta. Asiaa käsiteltiin Mikkelin käräjäoikeudessa, Itä-Suomen hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa.
Matti I nosti kanteen käräjäoikeuteen ja vaati, että omaisuuden ositus kumotaan siltä osin kuin lahjakirjalla lahjoitetut kiinteistöt tuottoineen oli katsottu avio-oikeuden alaisiksi varoiksi ja hänet määrätty suorittamaan tasinkoa Ulla I:lle. Käräjäoikeus hylkäsi Matti I:n kanteen. Käräjäoikeus katsoi, että lahjakirjan avio-oikeuden poissulkevassa ehdossa oli muotovirhe, kun kaupanvahvistajan lisäksi lahjakirjaan ei ollut merkitty toista todistajaa. Käräjäoikeuden mukaan avio-oikeusmääräys oli tästä johtuen pätemätön eikä sitä ollut voinut jälkikäteen korjata. Matti I valitti käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen, joka ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Hovioikeuden mukaan kiinteistöä lahjoitettaessa omaisuuden tekeminen avio-oikeudesta vapaaksi vaatii maakaaren muotosäännösten noudattamiseksi myös avioliittolain 66 §:n mukaisen menettelyn noudattamista. Hovioikeuden mukaan esteettömän ulkopuolisen henkilön läsnäolo kiinteistön lahjakirjaa allekirjoitettaessa ei täytä avioliittolain 66 §:n mukaista muotovaatimusta. Hovioikeus katsoi, että lahjoitettu omaisuus oli allekirjoitushetkellä siirtynyt Matti ja Ulla I:n aviovarallisuuden piiriin, eikä omaisuuden saattaminen avio-oikeuden ulkopuolelle tämän jälkeen ollut mahdollista muuten kuin aviopuolisoiden välisin oikeustoimin.
Valitusluvan saatuaan Matti I valitti Korkeimpaan oikeuteen ja vaati hovioikeuden tuomion kumoamista ja hänen kanteensa hyväksymistä. Korkeimman oikeuden oli ratkaistava, oliko lahjakirjassa ollut avio-oikeuden poissulkeva ehto muodon puolesta pätevä. Korkein oikeus katsoi, että avio-oikeuden poissulkevaa ehtoa on pidettävä pätevänä, koska ehto täyttää maakaaren muotovaatimukset. Korkein oikeus piti ehtoa pätevänä siis siitä huolimatta, että ehto ei täyttänyt avioliittolain muotovaatimuksia. Vaikka laissa säädettyjä muotovaatimuksia on lähtökohtaisesti edellytetty noudatettavan sanamuodon mukaisesti, Korkein oikeus katsoi ehdon päteväksi. Tähän ratkaisuun vaikutti se, että lahjassa on kyse yksipuolisesta oikeustoimesta, jolla lahjanantaja vastikkeetta luovuttaa lahjoituksen kohteena olevan omaisuuden lahjansaajalle ja sen vuoksi lahjanantajan tarkoitusta oli pidettävä ratkaisevana tekijänä. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden päätöksen ja paulautti osituksen toimitettavaksi pesänjakajalle.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa