» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
SS ja KH oli tuomittu asumuseroon 21.5.1987 ja avioeroon vuonna 1989. Pesänjakajan toimittamassa osituksessa SS oli velvoitettu maksamaan KH:lle tasinkoa 565 348 markkaa 16 prosentin viivästyskorolla 2.1.1991 alkaen. Ositus oli toimitettu 9.11.1990.
SS:n ensisijainen vaatimus hänen nostamassaan kanteessa oli, että hänet tulee vapauttaa velvollisuudesta suorittaa tasinkoa ja viivästyskorkoa KH:lle. Toissijainen vaatimus käsitti eräitä oikaisuvaatimuksia sekä vaatimuksen siitä, että talo-osakeyhtiö A:n osakkeiden osituksissa käytettäväksi arvoksi tulee ottaa niiden hinta myyntihetkellä. SS oli asumuseron jälkeen 17.6.1987 myynyt nämä yksin omistamansa osakkeet 1 200 000 markalla. Tämän johdosta SS vaati, että hänen maksettavakseen määrättyä tasinkoa oli ainakin alennettava.
Käräjäoikeus totesi, että pesänjakajan arvio talo-osakeyhtiö A:n osakkeiden arvosta oli perusteltu. Johtuen siitä, että tietyt KH:n omistamat osakkeet lisättiin ositettavaan omaisuuteen, se alensi SS:n maksettavaksi määrätyn tasingon määrää siten, että se oli 496 681 markkaa. Käräjäoikeus pesänjakajan osituksen oikaisemisen johdosta velvoitti SS:n suorittamaan KH:lle tasinkona 496 681 markkaa 16 prosentin korkoineen 2.1.1991 lukien.
Hovioikeus muutti käräjäoikeuden päätöstä siten, että se velvoitti SS:n suorittamaan KH:lle tasinkona 455 348 markkaa 16 prosentin korkoineen 2.1.1991 lukien. Alennus johtui siitä, että KH:n ositusvaiheessa omistamien osakkeiden arvo oli suurempi, kuin mitä käräjäoikeus oli katsonut. Talo-osakeyhtiö A:n osalta hovioikeus katsoi, että SS oli myynyt osakkeet asumuseron jälkeen. Hän ei ollut tehnyt ositustoimituksen yhteydessä avioliittolaissa tarkoitettua hyväksyttävää tiliä osakkeiden sijaan tulleesta omaisuudesta. Pesänjakaja oli siten ollut oikeutettu katsomaan talo-osakeyhtiö A:n osakkeet ositettavaan omaisuuteen kuuluviksi ja arvioimaan niiden arvon osittamisajankohtana.
Korkein oikeus käsitteli asiaa tasingolle maksettavan koron ja talo-osakeyhtiö A:n osakkeiden nro 37-42 osituslaskelmassa käytettävän arvon osalta.
SS oli myynyt 1 200 000 markan kauppahinnalla talo-osakeyhtiö A:n osakkeet nro 37-42. Hän oli omistanut ne yksin. SS oli hyväksynyt sen, että osituslaskelmassa osakkeiden arvoksi oli katsottu myyntihinta. Pesänjakaja oli katsonut niiden arvoksi 1 800 000 markkaa. Korkeimman oikeuden mukaan sen perusteella, että SS oli hyväksynyt osakkeiden arvon osituslaskelmassa, kyse ei ollut siitä, että hän olisi KH:n vahingoksi hukannut omaisuuttaan, joka hänellä oli ollut ositusperusteen syntyessä. Korkeimman oikeuden mukaan asiassa ei ollut perusteita noudattaa laskennallisen restituution periaatetta ja siten määrä osituksessa käytettävä arvo jakohetken hintatason mukaan, vaan ne tuli ottaa huomioon myyntihetken arvon mukaisesti.
SS:n tuli maksaa KH:lle tasinkona, ottaen huomioon KH:n jo saama ja hovioikeuden huomioima omaisuus, 155 348 markkaa. Korkojen sovittelu ei KKO:n mukaan ollut korkolain perusteella asiassa mahdollista.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa