» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa omaisuuden ositus oli toimitettu kuolleen A:n toissijaisten perillisten ja lesken B:n välillä ja perinnönjako A:n jälkeen. Pesänjakaja oli todennut, että jäämistö menee eloonjääneelle puolisolle, jos perittävä oli ollut naimisissa eikä häneltä ollut jäänyt rintaperillisiä. Eloonjääneen puolison vaatimuksesta oli toimitettava jako hänen ja ensiksi kuolleen puolison perillisten kesken, jolloin jakoon sovellettiin perintökaaren perinnönjakoa koskevia säännöksiä ja se sitoi myös niitä ensiksi kuolleen puolison perillisiä, joilla eloonjääneen puolison kuoltua olisi oikeus perintöön. Lesken omaisuus oli suurempi kuin ensiksi kuolleen puolison omaisuuden säästö, jolloin leski sai pitää koko omaisuutensa ja ensiksi kuolleen puolison perillisille jaettiin vain sanotun puolison omaisuudesta se määrä, joka jäi jäljelle velkojen jälkeen. Täten pesänjakaja määräsi, että B sai pitää kaiken omaisuutensa eikä hänen tarvinnut luovuttaa mitään vaimonsa perillisille. A:n toissijainen perillinen C nosti kanteen.
C vaati kuudesosaa A:n ja B:n yhteenlasketuista varoista. Kyse oli siitä, oliko vastaajalla oikeus vedota avioliittolain mukaiseen oikeuteen olla luovuttamatta omaisuuttaan. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen oikeuskirjallisuuden kannanoton perustein. Rovaniemen hovioikeus ei muuttanut tuomiota.
Korkein oikeus on todennut kysymyksen olevan siitä, onko ositus voitu toimittaa laillisesti ja onko B:llä täten ollut oikeus vedota avioliittolakiin. Perintökaaren 3 luvun mukaan eloonjääneen puolison vaatimuksesta jako on toimitettava hänen ja ensiksi kuolleen puolison kesken. Lainvalmistelutöiden mukaan perintökaarta säädettäessä on tarkoitettu, ettei sen mukaisen jaon yhteydessä ole toimitettava ositusta. Tarkoituksena on ollut estää lesken jakomahdollisuuden väärinkäyttö.
Avioliittolain säännös, johon B on vedonnut vastustaessaan kannetta, tulee sovellettavaksi vain osituksessa. Korkein oikeus on katsonut eloonjääneen puolison suojaamisen olleen sellainen syy, jonka vuoksi olisi perusteltua säännöksen sanamuoto ja esitöistä ilmenevä tarkoitus huomioon ottaen jättää sallimatta osituksen toimittaminen jaon yhteydessä. Täten Korkein oikeus on päätynyt siihen, ettei jaon yhteydessä ositusta voida toimittaa laillisesti. Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumottiin. A ei ollut testamentilla määrännyt jäämistöstään.
Korkeimman oikeuden eri mieltä olevan jäsenen mukaan yksin sen perusteella, että perintökaaren pykälään ei sisälly mainintaa osituksesta, ei voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että ositusta ei voitaisi toimittaa lainkohdassa tarkoitetun jaon yhteydessä. Lakia säädettäessä sellaista säännöstä ei ole sisällytetty, jossa olisi nimenomaan kielletty osituksen toimittaminen. Hän on täten katsonut, että ositus olisi pitänyt toimittaa ja mahdollisuus vedota avioliittolakiin oli olemassa.
Huomion kiinnitti erityisesti se, että käräjäoikeus ja hovioikeus olivat soveltaneet oikeuskirjallisuudessa omaksuttua kantaa tapauksen ratkaisemiseen. Oikeuskirjallisuus ei kuitenkaan ole normihierarkian mukaan ensisijainen sovellettava lähde. Lopputuomiosta eri mieltä oleva on taas soveltanut lakia suoraan sanamuodon mukaan, mikä on tyyliltään tyypillistä Suomessa. Tuomio vaikuttaa kuitenkin oikeudenmukaiselta, kun lain todellinen tarkoitus on otettu huomioon. Vaikka laissa ei tosiaan nimenomaisesti ole kielletty ositusta, liian suoraviivainen tulkinta ei tuntuisi oikealta, kun todellinen tarkoitus on selvitetty lain esitöissä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa