Se riippuu kaupan osapuolista. Kun yritys myy kuluttajalle, myyjä ei voi rajoittaa kuluttajansuojalain mukaista vastuutaan: ehto, joka poikkeaa laista ostajan vahingoksi, on mitätön (kuluttajansuojalain 5 luvun 2 §). Sallittua on kertoa tavaran yksilöidystä poikkeamasta, jonka ostaja hyväksyy erikseen ja nimenomaisesti, sekä päättää vapaaehtoisen takuun ehdoista.

Yksityisten välisessä ja yritysten välisessä kaupassa vastuuta voidaan rajoittaa sopimuksella, sillä kauppalaki on lähtökohtaisesti tahdonvaltainen (kauppalain 3 §). Vastuunrajoituksen pätevyys riippuu kuitenkin sen sisällöstä ja olosuhteista. Erityisesti virheelliset tiedot ja olennaisten vikojen tietoinen salaaminen voivat estää myyjää vetoamasta rajoitukseen. Lakisääteistä tuotevastuuta ei myöskään voi rajoittaa etukäteen vahinkoa kärsineen vahingoksi.
 

Ensin: kumpi laki koskee kauppaa?

Kuluttajansuojalain 5 lukua sovelletaan, kun myyjä on elinkeinonharjoittaja ja ostaja kuluttaja (5 luvun 1 §).

Muuhun irtaimen tavaran kauppaan sovelletaan lähtökohtaisesti kauppalakia. Näin on esimerkiksi silloin, kun yksityishenkilö myy toiselle yksityishenkilölle, yritys toiselle yritykselle tai yksityishenkilö yritykselle.
 

Kun yritys myy kuluttajalle

Kuluttajansuojalain 5 luvun säännökset ovat kuluttajan hyväksi pakottavia. Mitättömiä ovat esimerkiksi ehdot "ei vastuuta virheistä", "myydään sellaisenaan", "reklamaatio 7 päivän kuluessa", "vain takuukorjaus" ja "ei vahingonkorvausta". Ehto ei sido kuluttajaa, vaikka hän olisi allekirjoittanut sen. Myyjällä on silti kolme lainmukaista keinoa.

Ensimmäinen on yksilöity poikkeama. Tavaran tietty erityispiirre ei ole virhe, jos kuluttajalle on kaupanteossa nimenomaisesti kerrottu poikkeamasta ja hän on hyväksynyt sen erikseen ja nimenomaisesti (kuluttajansuojalain 5 luvun 13 §:n 2 momentin 1 kohta). Yleinen rasti vakioehdoissa ei riitä. Hyväksyntä koskee vain sitä poikkeamaa, josta kerrottiin. Muista vioista myyjä vastaa normaalisti. Tämä sääntö koskee 1.1.2022 tai myöhemmin tehtyjä kauppoja. Sitä ennen tehtyihin kauppoihin sovelletaan vanhaa lakia, jossa tavara voitiin myydä "sellaisena kuin se on" kauppalain 19 §:n kaltaisin rajoin.

Toinen on oikea tieto. Myyjä ei vastaa aiemman myyntiportaan, esimerkiksi valmistajan, markkinoinnissa antamista virheellisistä tiedoista, jos se osoittaa, ettei se ollut niistä selvillä, että tiedot oli oikaistu ennen kauppaa tai etteivät ne ole voineet vaikuttaa kauppaan (kuluttajansuojalain 5 luvun 13 §:n 3 momentti). Tämä on kuitenkin keino torjua yksittäinen virheväite, ei vastuunrajausehto.

Kolmas on takuuehdot. Vapaaehtoisen takuun sisällöstä ja kestosta myyjä tai valmistaja päättää itse. Takuu ei kuitenkaan rajoita lakisääteistä virhevastuuta (kuluttajansuojalain 5 luvun 15 a §:n 4 momentti), ja takuutodistuksessa on sanottava selvästi, että ostajalla on lain mukaiset oikeudet eikä takuu rajoita niitä (kuluttajansuojalain 5 luvun 15 b §:n 2 momentin 5 kohta).

Korkein oikeus arvioi takuuehtoja tapauksessa, jossa kuluttaja-asiamies vaati kieltämään matkapuhelinvalmistajan takuuehdon. Ehdon mukaan takuun perusteella ei korvattu välillisiä vahinkoja. KKO katsoi, ettei ehto ollut kokonaisuutena kohtuuton, koska takuuehdoissa todettiin, ettei takuu rajoita kuluttajan pakottavia oikeuksia. Samalla KKO totesi, että takuuajan päättyminen ei lopeta lakisääteistä virhevastuuta. Ratkaisu annettiin ennen vuoden 2022 uudistusta (KKO 2004:123).

Käytännössä takuun sisältöä saa siis rajata, kun on selvää, että lain mukaiset oikeudet säilyvät takuun rinnalla. Ratkaisusta ei voi päätellä, että lakisääteistä vastuuta voisi rajata takuuehdoilla.
 

Kun kauppaa tekevät yksityiset tai yritykset

Kauppalaista voidaan poiketa sopimuksella (3 §). Myyjä voi siis rajata vastuutaan, esimerkiksi myymällä tavaran "sellaisena kuin se on", luettelemalla tunnetut viat tai sulkemalla tietyt vahingot korvausvastuun ulkopuolelle. Rajoituksiin liittyy kuitenkin neljä tärkeää seikkaa.

1. "Sellaisena kuin se on" ei poista kaikkea vastuuta. Yleisestä varaumasta huolimatta tavarassa on virhe, jos se ei vastaa myyjän ennen kauppaa antamia tietoja, myyjä jätti kertomatta olennaisen seikan, josta hänen täytyy olettaa tienneen ja josta ostaja perustellusti saattoi odottaa tietoa, tai tavara on olennaisesti huonommassa kunnossa kuin hinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen oli perusteltua edellyttää (19 §:n 1 momentti). Tarkemmin luetteloimalla viat myyjä voi rajata vastuunsa täsmällisemmin kuin yleisellä varaumalla. Pelkkä "ilman takuuta" ei välttämättä tarkoita samaa kuin "sellaisena kuin se on", vaan ehdon merkitys ratkaistaan sopimusta tulkitsemalla.
2. Kunnianvastainen menettely. Oikeustoimeen ei voi vedota, jos se on tehty olosuhteissa, joista tietoisen olisi kunnianvastaista ja arvotonta vedota siihen, ja vastapuolen täytyy olettaa tienneen niistä (oikeustoimilain 33 §). Myyjä ottaa siksi huomattavan riskin, jos hän salaa tietämänsä olennaisen vian ja vetoaa sen jälkeen vastuunrajoitukseen.
3. Kohtuuttomuus. Kohtuutonta ehtoa voidaan sovitella tai se voidaan jättää huomioon ottamatta. Arviossa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema ja olosuhteet sopimusta tehtäessä ja sen jälkeen (oikeustoimilain 36 §). Vahvemman osapuolen vakioehto heikompaa vastaan on alttiimpi sovittelulle kuin kahden yrityksen neuvottelema ehto. Epäselvää vakioehtoa tulkitaan yleensä sen laatijan vahingoksi.
4. Tuotevastuu. Vastuuta vahingosta, jonka tuotteen puutteellinen turvallisuus aiheuttaa henkilölle tai yksityiseen käyttöön tarkoitetulle omaisuudelle, ei voi rajoittaa ennen vahinkoa tehdyllä ehdolla (tuotevastuulain 1 ja 10 §). Tämä koskee kaikkia kauppoja.

Yritysten välisessä kaupassa tavallisia vastuunrajoituksia ovat välillisten vahinkojen poissulkeminen, vastuun enimmäismäärä ja reklamaatioajan rajaaminen. Kauppalaki luettelee välillisiksi vahingoiksi tuotannon tai liikevaihdon vähentymisen tai keskeytymisen, muun vahingon siitä, ettei tavaraa voida käyttää tarkoitetulla tavalla, sivullissopimuksen raukeamisesta tai virheellisestä täyttämisestä saamatta jääneen voiton, muun omaisuuden kuin myydyn tavaran vahingoittumisen sekä muun samankaltaisen vaikeasti ennakoitavan vahingon (kauppalain 67 §:n 2 momentti). Jos sopimuksessa käytetään sanaa "välillinen" määrittelemättä sitä, kauppalain luettelo on luonteva tulkinnan lähtökohta. Voit pyytää maksuttoman selvityksen siitä, onko vastuunrajoitusehto pätevä.
 

Ehdot rinnakkain

• ”Sellaisena kuin se on”: kuluttajankaupassa ei rajoita lakisääteistä virhevastuuta. Muussa kaupassa voi rajoittaa vastuuta kauppalain 19 §:ssä säädetyin poikkeuksin.
• Yksilöity vikaluettelo: kuluttajankaupassa poikkeama on hyväksyttävä erikseen ja nimenomaisesti. Muussa kaupassa vikaluettelo voi rajata myyjän vastuuta.
• Välillisten vahinkojen poissulkeminen: kuluttajankaupassa ei sido ostajaa tämän vahingoksi. Yritysten välisessä kaupassa yleensä sallittu.
• Vastuun rajoittaminen kauppahintaan: kuluttajankaupassa ei sido ostajaa tämän vahingoksi. Yritysten välisessä kaupassa yleensä sallittu, mutta kohtuutonta ehtoa voidaan sovitella.
• Lyhennetty reklamaatioaika: kuluttajankaupassa ei saa heikentää ostajan lakisääteisiä oikeuksia. Muussa kaupassa yleensä mahdollinen, ellei ehto ole kohtuuton.
• Tuotevastuun rajoittaminen etukäteen: ei sido vahinkoa kärsinyttä tuotevastuulain soveltamisalaan kuuluvissa vahingoissa.
   

Kolme esimerkkiä

Esimerkki 1: Yksityinen myy veneen ehdolla "Myydään ilman takuuta sellaisena kuin se on." Ehto rajaa vastuuta tavanomaisista käytetyn veneen vioista. Jos myyjä tiesi pohjan halkeamasta eikä kertonut siitä, hän vastaa virheestä ehdosta huolimatta (kauppalain 19 §:n 1 momentin 2 kohta).

Esimerkki 2: Huonekaluliike myy kuluttajalle näyttelykappaleena sohvan, ja kauppakirjaan kirjataan "selkänojan kankaassa 3 cm repeämä". Ostaja kuittaa merkinnän erikseen. Repeämä ei ole tällöin virhe. Jos sohvan jousitus pettää kahden kuukauden kuluttua, liike vastaa siitä normaalien virhevastuusäännösten mukaisesti.

Esimerkki 3: Konevalmistaja myy yritykselle 80 000 euron pakkauskoneen. Ehtojen mukaan vastuu on rajattu kauppahintaan ja välilliset vahingot on suljettu pois. Kone seisoo viikon vian takia, ja ostaja menettää 30 000 euroa myyntiä. Saamatta jäänyt myynti on välillistä vahinkoa, joten ehto rajaa sen lähtökohtaisesti pois. Jos myyjä kuitenkin tiesi viasta ja salasi sen, ehtoon vetoaminen voi olla kunnianvastaista tai ehtoa voidaan sovitella (oikeustoimilain 33 ja 36 §).

Näin myyjä laatii toimivan ehdon

1. Selvitä, onko kyse kuluttajankaupasta. Jos on, yleinen vastuunrajoitus ei sido ostajaa. Yksittäinen poikkeama on kerrottava selkeästi, ja ostajan on hyväksyttävä se erikseen ja nimenomaisesti.
2. Yksilöi tunnetut viat kauppakirjassa: mikä osa on viallinen, millainen vika on ja miten se ilmenee. ”Normaali kuluminen” on epämääräinen, mutta ”takaluukun lukko jumittaa pakkasella” kertoo olennaisen.
3. Kerro tärkeimmistä vioista myös suullisesti ja kirjaa tiedon antaminen. Esitä sopimusehdot ennen kaupantekoa, älä vasta laskussa tai kuitissa.
4. Älä esitä epävarmoja tietoja varmoina. Virheellinen tieto voi synnyttää vastuun yleisestä varaumasta huolimatta (kauppalain 19 §:n 1 momentin 1 kohta).
5. Säilytä kauppakirja, myynti-ilmoitus ja viestit. Niillä voit myöhemmin osoittaa, mitä tietoja ostajalle annettiin.
    

Milloin juristista on hyötyä

Juristista on hyötyä, kun yritys laatii myynti- tai toimitusehtojaan, kun kaupan arvo on suuri tai kun myyjä vetoaa vastuunrajausehtoon riidassa. Juristi tarkistaa, onko ehto pakottavan lain vastainen, muotoilee välillisen vahingon ja vastuukaton niin, että ne ovat selviä, ja arvioi sovittelun riskin. Riidassa hän arvioi, kattaako ehto juuri kyseisen vahingon ja onko myyjä menetellyt niin, ettei ehtoon voi vedota, sekä laatii vaatimuksen tai vastineen. Juristi voi laatia korvausvaatimuksen sopimusrikkomuksesta puolestasi.
 

Kysymyksiä ja vastauksia

Voiko yksityinen myyjä myydä tavaran kuluttajalle ilman vastuuta?

Yksityinen myyjä voi rajoittaa vastuutaan. Yksityishenkilöiden väliseen kauppaan sovelletaan kauppalakia, joten ”sellaisena kuin se on” -ehto on mahdollinen. Myyjä voi silti vastata virheellisistä tiedoista, kertomatta jättämistään olennaisista seikoista ja tavaran olennaisesti odotettua huonommasta kunnosta (kauppalain 19 §).

Sitooko kuluttajaa ehto, jonka hän on allekirjoittanut?

Ei, jos ehto heikentää kuluttajan lakisääteisiä oikeuksia (kuluttajansuojalain 5 luvun 2 §). Allekirjoitus ei tee tällaista ehtoa sitovaksi. Kuluttaja voi kuitenkin hyväksyä yksilöidyn poikkeaman erikseen ja nimenomaisesti lain edellyttämällä tavalla.

Voiko yritysten välisessä kaupassa lyhentää reklamaatioaikaa?

Voi. Kauppalain kohtuullisen ajan vaatimuksesta voidaan poiketa sopimalla esimerkiksi 14 päivän reklamaatioajasta (kauppalain 3 §). Ehdon kohtuullisuus arvioidaan kuitenkin olosuhteiden perusteella. Erityisesti piilevien vikojen osalta liian lyhyttä määräaikaa voidaan sovitella (oikeustoimilain 36 §). Ehtojen sovittelu on kuitenkin poikkeuksellista. Jos et ole varma, mitkä oikeudet sinulla on, voit kysyä asiaa lakipuhelimesta.