» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A:lla ja B:llä oli yhteinen lapsi S, jonka huoltajuuden käräjäoikeus oli antanut yksin äidille A:lle. B:lle oli annettu kerran kuussa tapaamisoikeus S:n kanssa valvotusti sosiaalilautakunnan järjestämässä paikassa. Samana päivänä, kun yksinhuoltajuudesta oli päätetty, päätettiin B:n laajennetusta lähestymiskiellosta A:ta ja S:ää kohtaan. Lähestymiskielto ei koskenut tapaamisoikeuspäätöksen mukaisia tapaamisia. A oli valittanut käräjäoikeuteen ja vaatinut tapaamisoikeuden poistamista. B halusi muuttaa käräjäoikeuden päätöstä tapaamisoikeudesta niin, että hänellä olisi enemmän tapaamisia lapsensa kanssa. Käräjäoikeus piti lapsen edun mukaisena sitä, että S tapasi edelleen B:tä, mutta valvotusti, joten se hylkäsi A:n hakemuksen tapaamisoikeuden poistamisesta ja oikeutti S:n tapaamaan B:tä kerran kuussa valvotusti.
Hovioikeudessa A vaati edelleen B:n tapaamisoikeuden poistamista ja B uudisti käräjäoikeudessa esittämänsä vaatimuksen. Hovioikeuden mukaan oli totta, että A:n ja B:n välinen suhde oli väkivaltainen. Hovioikeus totesi B:n ja S:n välisten tapaamisista kuultujen kertomusten perusteella, että B oli välinpitämätön ja kielteinen S:n tapaamisissa, jonka johdosta ne ovat olleet usein epäonnistuneita. Hovioikeus päätyi siihen, että lapsen tapaamisoikeutta ei tullut määrätä, jos tapaamiset vaaransivat lapsen tunne-elämän kehitystä ja hyvinvointia. Lapsen edun mukaista oli, että hän ei tavannut B:tä lainkaan. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja poisti S:n oikeuden tavata isäänsä.
B valitti Korkeimpaan oikeuteen ja vaati tapaamisoikeuden vahvistamista. Korkein oikeus pohti sitä, onko hovioikeudella ollut perusteet poistaa lapsen tapaamisoikeus. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annettu laki säätää 12 §:ssä, että päätöstä tapaamisoikeudesta voidaan muuttaa, jos olosuhteet ovat muuttuneet tai jos muuttamiseen on muuta aihetta. Lapsenhuoltolain mukaan lapsen huollon tulee turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet lapsen ja hänen vanhempiensa välillä, jota tapaamisoikeus edesauttaa. Tapaamisoikeuden tarkoituksena on lain mukaan turvata lapselle oikeus tavata ja pitää yhteyttä vanhempaansa, jonka luona hän ei asu. Lapsen etu on aina ensisijainen tehtäessä lapsen tapaamisoikeutta koskevassa asiassa ratkaisua, joka vanhempien tulee ottaa huomioon.
Lapsen edun mukaista ei ole aina tavata sitä vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu, jos vanhempien olosuhteiden tai käyttäytymisen takia on vaarana, että vanhempi vahingoittaa lasta tai jos sillä voi olla muuta haittaa lapsen tasapainoiselle kehitykselle. Jos tapaamiset voidaan järjestää turvallisesti valvonnan avulla ja siten poistaa niihin liittyvää vaaraa, tulee tapaamiset järjestää valvotusti. Lapsen tapaamisoikeuden poistaminen on viimesijainen keino. Valvotut tapaamiset ja tapaamisoikeuden poistaminen ovat vain väliaikaisratkaisuja, koska tavoitteena on että lapsen ja vanhemman tapaamiset toteutuisivat normaalisti toisen vanhemman luona.
Hovioikeus on poistanut lapsen tapaamisoikeuden, koska A:n ja B:n välinen suhde on ollut väkivaltainen ja koska B on uhkaillut lapsen viemisellä Turkkiin kasvatettavaksi ja koska B on ollut kielteinen ja välinpitämätön lapsen tapaamisissa. Väkivaltaisuuden ja kaappauksen osalta kyseessä ei ole olleet muuttuneet olosuhteet, sillä ne ovat olleet jo käräjäoikeudessa tiedossa valvottua tapaamisoikeuspäätöstä annettaessa. B:n suhtautumista tapaamisiin voidaan pitää väitteenä muuttuneista olosuhteista. Tapaamiset eivät kuitenkaan ole epäonnistuneet yksin B:n syystä, sillä A:n vanhemmat ovat olleet läsnä tapaamisissa, joka on B:n mukaan vaikeuttanut hänen ja S:n yhteyden muodostumisen. B on itse vaatinut laajempaa tapaamisoikeutta, ja halunnut siten parempaa kanssakäymistä lapsensa kanssa. Hän on ollut siis lähinnä tyytymätön tapaan, jolla tapaamiset on tähän mennessä toteutettu. Korkein oikeus toteaa, että se, miten B on suhtautunut tapaamisten toteutumiseen ei ole sellainen lapsen edun syrjäyttävä seikka, joka olisi haitallista lapselle niin, että tapaamisoikeus pitäisi sen perusteella poistaa. Kun arvioitiin B:n kaappausuhkaa, väkivaltaisuutta ja B:n suhtautumista tapaamisiin kokonaisuutena, ei asiassa ole ollut syytä poistaa lapsen oikeutta tavata isäänsä B:tä. Korkeimman oikeuden mukaan hovioikeuden ei olisi pitänyt poistaa tapaamisoikeutta. Korkein oikeus arvioi vielä, miten tapaamiset tulisi jatkossa järjestää. Korkeimman oikeuden mukaan lapsen tasapainoisen kehityksen kannalta on tärkeää, että lapsi on yhteydessä molempiin vanhempiinsa. Kun tapaamisista ei ole vaaraa tai vahinkoa lapselle, vaikka lapsi olisi isästään vieraantunut, ei ole estettä järjestää tapaamista. Korkein oikeus toteaa, että tapaamiset on alussa järjestettävä valvottuna ja myöhemmin tutkia valvonnan tarve uudelleen. Jotta B:n ja S:n suhde voisi lähentyä, Korkein oikeus määrää, että valvottuja tapaamisia järjestetään kaksi kertaa kuussa. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden päätöksen ja vahvisti S:n oikeuden tavata B:tä kahdesti kuussa valvotusti.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa