» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa 12- 14 vuotiaat lapset olivat jääneet äidin kuoleman jälkeen vaille huoltajaa. Oikeutta lasten huoltajaksi olivat hakeneet lasten isä A joka asui Sveitsissä sekä äidin miesystävä C joka asui lasten ja lasten äidin kanssa. Lapset itse halusivat jäädä asumaan äidin miesystävän C:n kanssa koska he olivat asuneet tämän kanssa vuodesta 1993 asti. Lapset olivat syntyneet vuonna 1989 ja vuonna 1987 Sveitsissä ja muuttaneet äitinsä kanssa Suomeen 1993 jolloin he olivat myös muuttaneet asumaan C:n kanssa. Tapausta ensimmäisenä käsitteli Helsingin käräjäoikeus joka päätti että lapset määrätään isänsä huoltoon ja hylkäsi C.n hakemuksen. Asian ratkaisi käräjätuomari Pekka Jantunen. Käräjäoikeuden mukaan C on lapsille erityisen läheinen henkilö, koska C on asunut lasten kanssa ja lapset olivat ilmaisseet haluavansa asua C:n kanssa koska tuntevat olonsa turvalliseksi tämän kanssa. Tällöin C täyttää Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 14 §:n 2 momentin mukaan tarkoitetun läheisen henkilön määritelmän, ja hän voi hakea lasten huoltajuutta. Käräjäoikeus katsoi täten että molemmat isä sekä miesystävä olivat kelpoisia huoltajiksi. Lapsia oli kuultu kysyen heidän mielipidettään lastenpsykiatrin toimesta, ja lapset olivat ilmaisseet tahtonsa saada jäädä C:n huostaan. Lasten haluttomuus tavata isäänsä ei kuitenkaan johtunut pelosta isäänsä kohtaan, vaan käräoikeus totesi esitetyn todisteiden perusteella tämän johtuvan lasten äidin ja isän tulehtuneista väleistä. Tämän vuoksi käräjäoikeus katsoi, ettei lasten oma tahto ollut niin luotettavasti selvitettävissä, että sille voitiin antaa asiassa ratkaiseva merkitys. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 10 § 1 momentin mukaan lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva asia oli ratkaistava ennen kaikkea lapsen edun mukaisesti, ja tässä tarkoituksessa oli erityisesti kiinnitettävä huomiota siihen, miten huolto ja tapaamisoikeus parhaiten toteutuvat vastaisuudessa. Koska yhteydenpito lasten ja heidän isänsä välillä ei ollut enää onnistunut lasten asuessa yksin C:n kanssa, käräjäoikeus määräsi lapset isänsä A:n huoltoon.
C valitti tästä päätöksestä hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä, asian hovioikeudessa ratkaisivat hovioikeuden jäsenet Raija Kuusimäki, Tuula Nousiainen ja Petri Leskinen. Hovioikeus katsoi, että lasten mielipide oli ristiriidassa heidän etunsa kanssa, koska äidin kuoleman jälkeen vallinneet sinänsä hyvät olosuhteet olivat pikemminkin etäännyttäneet lapsia isästään. Tämä tarkoitti ettei lasten mielipide ollut lasten edun mukaista. Myönteisen ja läheisen ihmissuhteen kehittämiseksi ja turvaamiseksi lasten ja isän välillä huolto oli määrättävä isälle.
C:lle myönnettiin valituslupa asiassa ja hän valitti Korkeimpaan oikeuteen. Valituksessaan hän vaati, että hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset kumotaan ja hänet määrätään lasten huoltajaksi. Korkein oikeus kumosi käräjäoikeuden sekä hovioikeuden päätökset ja määräsi lapset C:n huoltoon. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Gustaf Möller, Markku Arponen (eri mieltä), Liisa Mansikkamäki ja Pauliine Koskelo (eri mieltä). Koska lapsen huoltoa ja täytäntöönpanoa annetun lain 2 §:n mukaan täytäntöönpanoon ei saa ryhtyä vastoin lapsen tahtoa, jos lapsi on täyttänyt 12 vuotta ja tässä tapauksessa toinen lapsista on 14-vuotias ja toinen on täyttänyt 12 vuotta, sellaista huoltopäätöstä, joka edellyttäisi lasten siirtymistä asumaan isän luo, ei ole mahdollista panna täytäntöön. Tämän lain mukaan ei ole lasten edun mukaista siirtää heitä vanhemmalle lasten oman tahdon vastaisesti. Korkein oikeus totesi myös, että isän ja lasten tapaamista koskevien järjestelyjen vahvistaminen erikseen sopimuksella tai tuomiolla on tarvittaessa mahdollista, mutta lasten ikä huomioon ottaen tapaamiset isän kanssa ovat riippuvaisia lasten omasta tahdosta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa