» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse siitä, oliko lapsen isä antanut suostumuksen siihen, että äiti oli vienyt lapsen pysyvästi toiseen valtioon. Lapsi oli tuotu Suomeen Yhdysvalloista, missä hänellä oli asuinpaikka. Asiaa arvioitiin Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain perusteella.
Lapsen isä A sanoi, että lapsen äiti B oli luvatta jättänyt palauttamatta heidän lapsensa C:n. B taas lausui, että he olivat A:n kanssa päättäneet erota, ja että A oli hyväksynyt B:n ja C:n muuton Suomeen. Lisäksi B:llä oli epäilyksiä siitä, että A oli myös käyttänyt C:tä seksuaalisesti hyväksi, ja että asiaa oli alettu tutkia Suomessa.
Hovioikeus toimitti pääkäsittelyn asiassa. Hovioikeuden mukaan oli selvitettävä, oliko A antanut suostumuksensa C:n muuttoon. Lain mukaan palauttamatta jättämistä ei nimittäin tällöin olisi pidettävä laittomana. Koska C oli vasta nuori, oli hänen helppo sopeutua suomalaiseen ympäristöön. Hänellä oli Suomessa myös suhteet sukulaisiinsa kuten Yhdysvalloissakin. Lapsen tuomista Suomeen ei siis voitu katsoa tämän edun vastaisena. Hovioikeus hylkäsi A:n hakemuksen. B oli synnyttänyt Suomeen tulon jälkeen lapsen. A oli ollut mukana synnytyksessä ja tullut Suomeen myös jouluksi. Oikeus täten katsoi, että A oli antanut suostumuksensa. Monet seikat tukivat myös B:n kertomusta pariskunnan erosta.
A haki päätökseen muutosta sekä oikeudenkäyntikulujen korvaamista Korkeimmassa oikeudessa. KKO muutti Hovioikeuden päätöstä ja C määrättiin heti palautettavaksi lain ja Haagin sopimuksen nojalla. Tapauksessa ei ollut tarpeeksi näytetty, että A olisi antanut suostumuksensa järjestelyyn. B velvoitetaan myös korvaamaan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa