» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse siitä, oliko lapsen asuinpaikka ollut Viro, josta lapsi oli kaapattu Suomeen. Tapauksessa lapsen äiti oli vuonna 2013 muuttanut vuonna 2012 syntyneen lapsensa kanssa Virosta Suomeen ja hänen tarkoituksensa oli jäädä asumaan Suomeen pysyvästi. Suomen sosiaaliviranomaiset olivat kuitenkin päättäneet syyskuussa 2014 lapsen kiireellisestä sijoittamisesta isänsä luokse Viroon. Virolainen tuomioistuin oli antanut lapsen äidille väliaikaismääräyksen, jonka mukaan äiti ei saa viedä lasta ulkomaille ilman isän suostumusta. Kiireellinen sijoitus päättyi 25.11.2014, jonka jälkeen äiti matkusti lapsen kanssa Suomeen ilman isän suostumusta. Tapauksessa tutkittiin sitä, oliko lapsen asuinpaikkana ollut Viro ja tulisiko lapsi isän vaatimuksesta palauttaa Viroon. Hovioikeus katsoi, että lapsen asuinpaikka oli siirtynyt Viroon ja määräsi lapsen välittömästi palautettavaksi sinne.
Haagin lapsikaappaussopimuksessa asuinpaikan käsitettä ei ole tarkkaan määritelty. Vakiintuneesti asuinpaikalla sopimuksen yhteydessä tarkoitetaan sitä valtiota, jossa henkilö tosiasiallisesti asuu ja jossa on hänen keskeinen elinympäristönsä. Korkeimman oikeuden mukaan asuinpaikkaa tulee arvioida tosiseikkojen pohjalta. Lapsen tosiasiallinen asuinpaikka voi siis tosiseikkoja tutkittaessa osoittautua eriksi kuin lapsen rekisteröity kotipaikka. Bryssel IIa -asetuksen myötä asuinpaikan käsitettä tulisi arvioida samalla tavoin kaikissa EU-jäsenvaltioissa. Näin ollen asuinpaikan arviointiin korkeimmassa oikeudessa vaikuttaa erityisesti unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö.
Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä lapsen tosiasiallisen olinpaikan lisäksi asuinpaikan määrittelyssä tulee ottaa huomioon muitakin tekijöitä. Asuinpaikkaa arvioitaessa tulee ottaa huomioon, onko lapsen tosiasiallinen olinpaikka väliaikainen tai satunnainen ja onko lapsi sopeutunut ympäristöönsä. Näitä asioita tarkasteltaessa tulee ottaa huomioon perheen jäsenvaltiossa oleskelun kesto, säännöllisyys, olosuhteet ja syyt, lapsen kansalaisuus, koulunkäynnin paikka ja olosuhteet, lapsen kielitaito sekä lapsen perhesiteet ja muut siteet kyseisessä valtiossa. Unionin tuomioistuin on myös katsonut, että vanhempien tai jommankumman vanhemman tarkoitukselle asuinpaikan muuttumisesta on annettava merkitystä.
Korkein oikeus katsoi, että lapsen asuinpaikka oli Suomi ennen kiireellistä sijoitusta koskevaa päätöstä. Korkein oikeus perusteli tätä äidin tarkoituksella muuttaa pysyvästi Suomeen sekä lapsen pitkäaikaista asumista Suomessa ja lapsen sosiaalisilla perhesiteillä, jotka olivat muodostuneet Suomeen. Tärkeää tapauksessa kuitenkin on sen arvioiminen, onko lapsen asuinpaikka kiireellistä sijoittamista koskevan päätöksen jälkeen muuttunut Viroon.
Korkein oikeus on antanut asuinpaikan määrittelyssä unionin tuomioistuimen käytännön mukaan merkitystä lapsen Virossa oleskelun tilapäisyyteen. Lapsen Virossa viettämä aika oli ollut enintään kolme kuukautta ja että hänen oleskelulleen ei ollut ilmennyt pysyvämpää tarkoitusta. Korkein oikeus katsoi, että tänä aikana lapselle ei ollut kehittynyt sellaista kiinteää sosiaalista ympäristöä, että asuinpaikan voitaisiin katsoa muuttuneen Suomesta Viroon. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden päätöksen ja hylkäsi isän hakemuksen lapsen palauttamisesta Viroon.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa