» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Aviopuolisot, jotka olivat asuneet Suomessa vuodesta 2000 alkaen, olivat lokakuussa 2007 matkustaneet yhteisten, maaliskuussa 2005 ja heinäkuussa 2007 syntyneiden lastensa kanssa Skotlantiin. Äiti oli 28.4.2008 isän suostumuksetta matkustanut lasten kanssa Suomeen. Kysymys oli siitä, oliko lasten asuinpaikka tuolloin ollut Skotlanti ja oliko lapset isän vaatimuksesta palautettava sinne.
Hovioikeus
Hovioikeus sovelsi asiassa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annettua lakia, sekä Haagin kansainvälisestä lapsikaappauksesta tehdyn yksityisoikeuden alaa koskevaa yleissopimusta, jonka mukaan lapsen poisviemistä tai palauttamatta jättämistä on pidettävä luvattomana, jos se loukkaa lapsen oikeuksia sen valtion mukaan, missä lapsella välittömästi ennen poisviemistä tai palauttamatta jättämistä oli asuinpaikka ja näitä oikeuksia oli poisviemisen tai palauttamatta jättämisen hetkellä tosiasiallisesti käytetty.
Suomen lain mukaan henkilöllä katsottiin olevaan asuinpaikka siinä valtiossa, jossa hän asui ja jossa oli hänen tosiasiallisesti keskeinen elinympäristönsä. Asuinpaikan määräytymistä harkittaessa otettiin ennen muuta huomioon asumisen kestoaika ja yhtäjaksoisuus sekä muut vastaavat henkilöön liittyvät seikat, jotka olivat osoituksena tosiasiallisista siteistä siihen valtioon, jossa henkilö asui.
Haagin sopimuksen mukaan lapsen asuinpaikkana oli pidettävä paikkaa, jossa hän tai nuorten lasten kohdalla hänen vanhempansa olivat fyysisesti asuneet niin kauan, että se voitiin katsoa vakiintuneeksi. Asuinpaikan muodostamisella ei ole katsottu olevan vähimmäisaikaa, vaan asumisen tarkoitus tuli olla asettuminen tiettyyn paikkaan ja samalla edellisestä asuinpaikasta luopuminen. Lisäksi asuinpaikan katsottiin muodostuvan valtioon, kun oleskelu oli vapaaehtoista ja aikomuksena oli oleskelun jatkuminen jonkin aikaa.
Hovioikeus katsoi, että tässä tilanteessa lasten tosiasiallinen elinympäristö oli ollut toistaiseksi Skotlannissa, sillä perheen Skotlannissa oleskelun tarkoituksena oli kestää huomattava ajanjakso. Hovioikeuden mukaan poisviemisen ajankohtana lasten asuinpaikka oli täten jo muodostunut Skotlantiin, jossa perhe oli asunut lokakuusta 2007 lähtien. Näin ollen lasten poisvieminen Skotlannista ilman A:n suostumusta oli ollut luvaton, ja hovioikeus määräsi C:n ja D:n heti palautettaviksi Skotlantiin.
Korkein oikeus
Korkein oikeus sovelsi Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annettua lakia, Haagin yleissopimusta sekä Bryssel IIa -asetusta, joiden mukaan asuinpaikalla tarkoitetaan sitä asuinpaikkaa, jossa henkilö tosiasiallisesti asuu ja jossa on hänen tosiasiallisesti keskeinen elinympäristönsä. Tämän määräytymiseen vaikuttavat muun muassa asumisen kestoaika ja yhtäjaksoisuus, perhe- ja muut sosiaaliset siteet ja muut vastaavat henkilöön tai hänen ammattiinsa liittyvät tosiseikat, sekä vanhempien käyttäytyminen. Korkein oikeus katsoi tässä tapauksessa, että lasten asuinpaikka oli myös silloin ollut Suomessa, kun heidän äitinsä oli tuonut heidät Skotlannista takaisin Suomeen. Korkein oikeus näin ollen katsoi, ettei lapsia voitu määrätä palautettaviksi Skotlantiin, ja kumosti hovioikeuden päätöksen ja määräsi A:n hakemuksen lasten palauttamisesta hylättäväksi.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Oikeusneuvokset Jokela ja Lehtimaja antoivat lausunnot, ja olivat sitä mieltä, ettei hovioikeuden tuomiota olisi aihetta muuttaa, sillä perheen oleskelu Skotlannissa oli näytetty kestäneen yhtäjaksoisesti kuuden kuukauden ajan, ja heidän näkemyksensä mukaan lasten asuinpaikaksi oli poisviemisen ajankohtaan mennessä muodostunut Skotlanti.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa