» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa 2008:89 oli kysymys lasten palauttamisesta. Hovioikeus oli määrännyt A:n ja B:n yhteiset lapset palautettavaksi Suomesta Australiaan. A:n ja B:n tekemän sopimuksen mukaan lapset tulisivat palaamaan sinne vapaaehtoisesti. Hovioikeuden tuomiosta tai osapuolten sopimuksesta huolimatta lapset olivat jääneet asumaan Suomeen. Noin puolen vuoden kuluttua tuomion antamisesta B matkusti lasten kanssa kuukaudeksi Australiaan, minkä jälkeen hän palasi lasten kanssa takaisin Suomeen. Tämän jälkeen A vaati lasten palauttamista Australiaan. Korkeimmassa oikeudessa oli kyse siitä, oliko A hyväksynyt sen, että lapset olivat jääneet asumaan Suomeen, ja voitiinko A:n palauttamisvaatimukseen näin ollen suostua.
A ei ole vaatinut 25.9.2007 annetun lasten palauttamista koskevan päätöksen täytäntöönpanoa joko päätöksessä määrätyllä tai asianosaisten samana päivänä tekemästä sopimuksesta ilmenevällä tavalla. Päätöksestä ja sopimuksesta huolimatta A on tuonut lapset takaisin Suomeen lokakuussa 2007. Joulukuussa 2007 A on hovioikeuden päätöksestä ilmenevin tavoin tehnyt oleskelulupahakemuksen Suomen ulkomaalaisvirastolle sekä ajoneuvon autoveroa koskevan veronhuojennushakemuksen Tullihallitukselle. Tämän lisäksi A on helmikuussa 2008 toimittanut suuren osan koti-irtaimistostaan Australiasta Suomeen.
A on perustellut lasten palauttamista koskevaa hakemusta siten, että B on toiminut syyskuussa 2007 annetun palauttamispäätöksen vastaisesti matkustaessaan lasten kanssa maaliskuussa 2008 Australiaan ja palattuaan sieltä Suomeen lasten kanssa huhtikuussa 2008. Korkeimman oikeuden mukaan asiassa on arvioitava sitä, onko A menettelyllään kuitenkin hyväksynyt lasten jäämisen Suomeen jo aikaisemmin, syyskuussa 2007 annetun palauttamispäätöksen jälkeen.
Korkeimman oikeuden mukaan A:n menettelystä voidaan päätellä, että hän on hyväksynyt tilanteen, jossa lapset ovat aikaisemman päätöksen jälkeen ja siinä annetusta palauttamismääräyksestä huolimatta jääneet asumaan Suomeen B:n kanssa jo loppuvuodesta 2007. A:n esittämä selvitys ei anna aihetta muuttaa tätä arviota. Näin ollen B:n menettelyä jäädä lasten kanssa Suomeen Australiasta paluun jälkeen ei voida korkeimman oikeuden mukaan pitää luvattomana lasten palauttamatta jättämisenä.
Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomion lopputulosta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa