» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A ja B olivat avioeron hakemisen yhteydessä yhdessä hakeneet heidän lastensa määräämistä heidän yhteiseen huoltoonsa ja asumaan A:n (äidin) luona. A vaati kuitenkin myöhemmin lasten yksinhuoltajuutta itselleen, kun taas B vaati niin ikään lasten yksinhuoltajuutta sekä lasten määräämistä asumaan luokseen.
Käräjäoikeuden mukaan lasten asuinpaikan vaihtaminen olisi edellyttänyt lapsen huollosta ja tapaamisoikeusta annetun lain 12 §:ssä mainittua ”olosuhteiden muutosta”, jollaista ei tapauksessa ollut käsillä. Kyseisen lainkohdan mukaan sopimusta tai päätöstä lapsen huollosta tai tapaamisoikeudesta voidaan muuttaa, jos olosuhteet ovat sopimuksen vahvistamisen tai päätöksen antamisen jälkeen muuttuneet tai jos tähän muutoin on aihetta. Lasten asuinjärjestelyjä ei muutettu.
Hovioikeus kuitenkin ratkaisi asian eri tavalla. Se huomioi B:n ilmoituksen, jonka mukaan lasten asumisen järjestämiseen oli vaikuttanut osaltaan mm. se, että yhteiskunnan tuet saatiin maksimoitua, kun lapset asuivat A:n luona. Tämän perusteella hovioikeus katsoi, ettei vanhempien sopimus lasten asumisesta perustunut todelliseen sopimustahtoon ja että käräjäoikeus ei ollut vielä avioeron hakemisen yhteydessä voinut todella ottaa kantaa asiaan. Asumista koskeva asia pitäisi ratkaista uudelleen lasten edun mukaisesti. Hovioikeus katsoi lasten edun mukaiseksi, että heidät määrättäisiin asumaan isänsä B:n luona.
Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden päätöstä. Korkein oikeus totesi, että lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 12 § mahdollistaa päätöksen muuttamisen olosuhdemuutoksen vuoksi tai jos päätöksen muuttamiseen on muuten aihetta. Päätöksen muuttamiseen voi siis vaikuttaa esimerkiksi se, mitkä seikat ovat vaikuttaneet lapsen asumista koskevan sopimuksen syntymiseen ja miten tarkasti sopimusta on harkittu.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa