Minilex - Lakipuhelin

Hyvä kirjanpitotapa ohjaa kirjanpitäjää


>> Lakipuhelin neuvoo vuosien kokemuksella - Soita 0600 12 450 >>

Kirjanpitovelvollinen on lain mukaan kirjanpidossaan velvollinen noudattamaan hyvää kirjanpitotapaa. Termi ”hyvä kirjanpitotapa” saa sisältönsä kirjanpitokäytännön ja -teorian muovaamista säännöistä. Hyvää kirjanpitotapaa koskevat normit kehittyvät kaiken aikaa. Hyvää kirjanpitotapaa ohjaavat ennen kaikkea periaatteet, joiden valossa koko kirjanpitoa hallitsevaa sääntökokonaisuutta pyritään käsittämään.

Hyvän kirjanpitotavan periaatteet täydentävät kirjanpitolain sääntelyä ja sallivat useampien erilaisten käytännön ratkaisujen tekemisen kirjanpidon käytännön toteuttamisessa. Tämä on tarpeen sen vuoksi, että kirjanpitolain laajan soveltamisalan vuoksi kirjanpitovelvollisten erityispiirteet ja olosuhteet voivat poiketa huomattavasti toisistaan. Hyvän kirjanpitotavan lähteistä voidaan esimerkkinä mainita kirjanpitolainsäädäntö, eri yhteisölakien – kuten osakeyhtiölain – kirjanpitoa koskevat säännökset, kirjanpitonormistolle tärkeät kauppaoikeudelliset säännökset, kirjanpitoa ja tilinpäätöstä koskevat viranomaismääräykset, kirjanpitolautakunnan ohjeet ja lausunnot kirjanpitolainsäädännön soveltamisesta sekä EY-direktiivien mukaiset kirjanpidon yleiset periaatteet.

Yleisiin periaatteisiin katsotaan tukevan ennen kaikkea kirjanpidon varsinaista tarkoitusta eli oikean ja riittävän kuvan muodostamista kirjanpitovelvollisen liiketoiminnasta ja taloudellisesta tilanteesta. Periaatteita ovat muun muassa jatkuvuus, johdonmukaisuus, varovaisuus, olennaisuus, täydellisyys, vertailtavuus, taloudellisuus, asia ennen muotoa ja nopeus. Näistä jatkuvuus viittaa ajatukseen siitä, että kirjanpitovelvollisen toiminta tähtää liiketoiminnan jatkumiseen myös seuraavalla tilikaudella. Tähän liittyy olennaisesti myös vertailtavuus, jonka mukaan eri tilikausien kirjanpidon ja tilinpäätösten on oltava vertailukelpoisia ja myös johdonmukaisia, eli esimerkiksi poistojen suhteen tulisi noudattaa samoja linjauksia.

Olennaisuus käsitetään niin, että tilinpäätökseen ei tarvitse ottaa lukuun epäolennaisia eriä eikä myöskään erien arvostaminen ole välttämättä sentin tarkkaa. Tämä on kytköksissä taloudellisuuteen, eli ajatukseen siitä, että kirjanpidon ja tilinpäätöksen laatimisen ei tulisi tuottaa kohtuuttomia kustannuksia, vaan olla järkevässä suhteessa niiden avulla saavutettavaan hyötyyn. Taloudellisuus myös usein edesauttaa nopeutta, jolla viitataan siihen, että tilinpäätösaineisto olisi tuotettava lyhyellä aikataululla tilikauden jälkeen. Toisaalta eräs olennaisimmista tilinpäätöstä koskevista periaatteista on varovaisuusperiaate. Siinä lähdetään ajatuksesta, että varat arvostetaan lähtökohtaisesti huonoimman skenaarion mukaan, eli alhaisimmasta arvostaan sekä myyntivelat kirjataan melko helposti myyntitappioiksi, jos ei ole odotettavaa, että ostaja maksaa laskunsa. Ennen kaikkea periaatteista on syytä mainita vielä täydellisyys, jonka mukaan kirjanpidon ja tilinpäätöksen on tuotettava mahdollisimman täydellinen ja totuudenmukainen kuva kirjanpitovelvollisen toiminnasta.

Kaikki periaatteet eivät luonnollisestikaan voi toteutua täydellisesti, mikä on selvää, sillä osa periaatteista on suorastaan toisilleen vastakkaisia. Tärkeimpänä ohjenuorana voidaan kuitenkin pitää jonkinlaista balanssia kaikkien periaatteiden välillä niin, että kaikkia toteutetaan ainakin jossain määrin. Periaatteessa myös kirjanpitoa koskeva lainsäädäntö kannustaa sekä myös määrää laatimaan kirjanpidon ja tilinpäätöksen mainittujen periaatteiden mukaiseen muotoon. Kirjanpitoaineisto on kuitenkin välttämätöntä materiaalia yrityksen toiminnan arvioimiseksi paitsi verottajalle, niin yrityksen sidosryhmille. Mikäli hyvä kirjanpitotapa herättää lisää kysymyksiä, kehotamme kääntymään joko kirjanpidon ammattilaisen tai esimerkiksi lakipuhelimen puoleen.

Soittamalla lakipuhelimeen saatat säästää helposti jopa tuhansia euroja.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

 

Selaa lakitietoa