» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A oli ainakin viidellä eri kerralla valokuvannut 8 - 10 vuoden ikäisen tytön alastonta alaruumista ja sukuelintä tämän nukkuessa, mihin oli liittynyt myös sukuelimen koskettelua.
Käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain 20 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdan ja 5 §:n 2 momentin nojalla lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä sekä hänen syykseen myös luetusta sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidosta 1 vuoden 2 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä suorittamaan sen ohessa yhdyskuntapalvelua 30 tuntia.
Hovioikeus korotti A:lle tuomitun rangaistuksen 1 vuoden 6 kuukauden ehdolliseksi vankeusrangaistukseksi pysyttäen samalla käräjäoikeuden määräämän oheisseuraamuksen. Hovioikeus totesi B:n olleen tekojen tapahtuma-aikaan useita vuosia suojaikärajaa nuorempi lapsi, jolle rikos oli ollut omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa. Tekojen merkityksen osalta hovioikeus viittasi siihen, mitä käräjäoikeuden tuomiossa oli lausuttu vahingonkorvauksen perusteista. Hovioikeus piti A:lle tuomittua rangaistusta liian lievänä ottaen huomioon B:n nuoren iän ja A:n häneen kohdistamien tekojen jatkumisen varsin pitkään. Koska A:ta ei ollut aikaisemmin tuomittu vankeusrangaistukseen, hovioikeus katsoi, ettei A:n rikoksista ilmenevä syyllisyys niiden vakavuudesta huolimatta edellyttänyt hänen tuomitsemistaan ehdottomaan vankeusrangaistukseen.
Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan rikoslain mukaan se, joka koskettelemalla tai muulla tavoin tekee kuuttatoista vuotta nuoremmalle lapselle seksuaalisen teon, joka on omiaan vahingoittamaan hänen kehitystään. Seksuaalisesta hyväksikäytöstä puolestaan tuomitaan muun muassa se, joka käyttämällä hyväksi sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään, saa hänet alistumaan seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti loukkaavan teon kohteeksi. Seksuaalinen teko on määritelty rikoslaissa. Sillä tarkoitetaan tekoa, jolla tavoitellaan seksuaalista kiihotusta tai tyydytystä ja joka on tekijä ja kohteena oleva henkilö sekä teko-olosuhteet huomioon ottaen seksuaalisesti olennainen.
Korkein oikeus piti alempien oikeuksien tuomioista ilmenevillä perusteilla selvänä, että A:n menettelyssä on ollut kysymys seksuaalisista teoista. Rikoslain rangaistavaksi säädetyssä hyväksikäyttörikoksessa on kysymys avuttomassa ja puolustuskyvyttömässä tilassa olevan henkilön seksuaalisesta hyväksikäytöstä. B on A:n tekojen aikaan ollut nukkumassa eikä hän ole herännyt A:n koskettelujen tai valokuvaamisen johdosta. Koska hän ei nukkuessaan ole kyennyt mitenkään vastustelemaan A:n toimia tai niihin muutoinkaan reagoimaan, hän on ollut lainkohdassa tarkoitetussa avuttomassa tilassa. A:n menettely toteuttaa siten myös seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön. A on syyllistynyt lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön koskettelemalla ja valokuvaamalla suojaikärajaa nuorempaa B:tä hovioikeuden tuomiossa mainitulla tavalla. Koska A:n mainittu menettely on lisäksi kohdistunut B:hen tämän ollessa avuttomassa tilassa, Korkein oikeus katsoi A:n menettelyllään syyllistyneen myös seksuaaliseen hyväksikäyttöön.
A on vaatinut rangaistuksen tuomitsematta jättämistä tai ainakin vankeusrangaistuksen alentamista sillä perusteella, että hänelle aiheutuu tuomiosta elinikäistä haittaa sen tultua hänen yhteistyökumppaneidensa tietoon. Korkein oikeus kuitenkin katsoo, ettei rikokseen syyllistymisen tuleminen muiden tietoon ole peruste jättää rangaistusta tuomitsematta tai lieventää sitä. Korkein oikeus pitää ehdollisen vankeuden riittävänä pituutena käräjäoikeuden tuomitsemaa yhtä vuotta kahta kuukautta vankeutta. Korkein oikeus muutti hovioikeuden tuomiota. Korkein oikeus alensi A:lle tuomitun yhteisen ehdollisen vankeusrangaistus 1 vuodeksi 2 kuukaudeksi vankeutta. Koeaika oli päättynyt 31.12.2009. Ehdollisen vankeuden ohessa A:n suoritettavaksi määrätty 30 tunnin yhdyskuntapalvelu jäi voimaan.
Selaa lakitietoa