» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa A oli saapuessaan omistamallaan henkilöautolla maahan veroa välttääkseen jättänyt tulliselvityksessä ilmoittamatta autoon kätkemänsä hopeaketjut.
Käräjäoikeus tuomitsi A:n tämän vuoksi veropetoksesta sakkorangaistukseen ja määräsi rikoksen tekemisessä käytetyn henkilöauton sijasta sen arvon 2 000 euroa valtiolle menetetyksi.
Hovioikeus myös velvoitti lausumillaan perusteilla A:n korvaamaan valtiolle veropetoksen teossa käytetyn auton arvona 1 000 euroa.
Asia eteni korkeimpaan oikeuteen joka lausui mm. että rikoslain 10 luvun 4 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan menetetyksi voidaan tuomita esine tai omaisuus, jota on käytetty tahallisen rikoksen tekemisessä. Korkein oikeus jatkoi, että rikoslain 29 luvun 1 §:n mukaan veropetoksena on rangaistava muun muassa se, että tekijä aiheuttaa tai yrittää aiheuttaa veron määräämättä jättämisen laiminlyömällä veron välttämistarkoituksessa verotusta varten säädetyn velvollisuuden, jolla on merkitystä veron määräämiselle, tai menettelemällä muuten petollisesti.
Korkein oikeus totesi, ettei veropetoksen tunnusmerkistössä sinänsä mainita esineen tai omaisuuden käyttämistä rikoksen tekemisessä, mutta A oli kuitenkin piilottamalla kaulaketjut auton rakenteisiin pyrkinyt autoa hyväksi käyttämällä salaamaan kaulaketjut tullilta. Auto oli siten ollut tärkeä apuväline salaamispyrkimyksessä.
Tämän jälkeen korkein oikeus otti kantaa siihen, oliko menettämisseuraamuksen tuomitseminen rikoslain 10 luvun 4 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla tarpeellista uusien rikosten ehkäisemiseksi ja päätyi siihen tulokseen, ettei menettämisseuraamuksen tuomitsemista voitu pitää tarpeellisena.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa