» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A Oy oli vuokrannut ravintolakiinteistön B Oy:lle. Vuokrasopimuksen mukaan vuokriin lisättiin arvonlisävero, jonka A Oy oli laskuttanut ja jonka B Oy oli vähentänyt omassa arvonlisäverotuksessaan. Koska A Oy ei ollut hakeutunut toiminnastaan arvonlisäverovelvolliseksi, B Oy oli määrätty suorittamaan sen A Oy:lle maksamiin vuokriin sisältynyt arvonlisävero veronlisäyksineen. Kysymys oli siitä, onko kyseessä petos tai veropetos.
Käräjäoikeus
Käräjäoikeus totesi pitävänsä uskottavana, että A Oy oli ollut tarkoitus rekisteröidä arvonlisäverovelvolliseksi, koska siitä olisi aiheutunut sille huomattavaa etua, ja totesi A Oy:n taloushallinnosta vastanneen Y:n olleen siinä käsityksessä, että rekisteröiminen voitiin tehdä kaupantekopäivän jälkeenkin. Rekisteröiminen oli Käräjäoikeuden mielestä jäänyt tekemättä, koska B Oy ei ollut toimittanut A Oy:lle todistusta maksamansa arvonlisäveron määrästä. Käräjäoikeus katsoi, että Y:n olisi tullut, kun rekisteröinti jäi kaupanteon jälkeen suorittamatta, ilmoittaa B Oy:lle asiasta. Y ei ollut kuitenkaan näin menetellyt, vaan oli jatkanut arvonlisäveron perimistä ja siirtänyt veron myyntituloksi A Oy:n kirjanpidossa. Näin menetellessään Y:n oli katsottava, hankkiakseen A Oy:lle oikeudetonta taloudellista hyötyä, erehdyttäneen B Oy:n perusteettomasti suorittamaan ja vähentämään arvonlisäveroa ja aiheuttaneen B Oy:lle 34 245,56 euron suuruisen taloudellisen vahingon. Käräjäoikeus näin ollen katsoi, että Y oli syyllistynyt menettelyllään B Oy:öön kohdistuneeseen petokseen, ja tuomitsi Y:n petoksesta sakkorangaistukseen. Käräjäoikeus hylkäsi syytteen törkeästä veropetoksesta, sekä hylkäsi kaikki syytteet X:n osalta.
Hovioikeus
Hovioikeus lausui pääkäsittelyn toimitettuaan, ettei näyttöä ollut aihetta arvioida toisin kuin käräjäoikeus oli tehnyt, ja päätyi samaan lopputulokseen kuin käräjäoikeus.
Korkein oikeus
Syyttäjälle ja verovirastolle myönnettiin valituslupa yhden syytekohdan osalta, ja näin ollen kysymys oli Korkeimmassa oikeudessa siitä, voidaanko X ja Y tuomita törkeästä veropetoksesta.
Sovellettavat säännökset
Rikoslain 29 luvun 1 §:n mukaan veropetoksesta tuomitaan muun muassa se, joka antamalla viranomaiselle verotusta varten väärän tiedon veron määräämiseen vaikuttavasta seikasta aiheuttaa tai yrittää aiheuttaa veron määräämättä jättämisen tai sen määräämisen liian alhaiseksi taikka veron aiheettoman palauttamisen.
Rikoslain 36 luvun 1 §:n mukaan se, joka hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä taikka toista vahingoittaakseen, erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä saa toisen tekemään tai jättämään tekemättä jotakin ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai sille, jonka eduista tällä on ollut mahdollisuus määrätä, on tuomittava petoksesta.
Arvonlisäverolain 102 §:stä ilmenee, että verovelvollinen saa vähentää verollista liiketoimintaa varten toiselta verovelvolliselta ostamastaan tavarasta tai palvelusta suoritettavan veron. Tekoaikana voimassa olleen arvonlisäverolain 102 a §:n (1767/1995) mukaan vähennysoikeuden edellytyksenä oli, että verovelvollisella on toiselta verovelvolliselta ostamastaan tavarasta tai palvelusta tosite, josta ilmenee myynnistä suoritettava vero. Kiinteistön käyttöoikeuden luovuttaja ei sinänsä ole arvonlisäverovelvollinen, mutta hän voi kuitenkin hakeutua verovelvolliseksi. Verovelvollisuuden aiheuttaa tällaisessa tapauksessa vasta merkitseminen verovelvollisten rekisteriin.
Korkein oikeus totesi, että vaikka petoksen ja veropetoksen rikossäännökset tunnusmerkistörakenteeltaan poikkeavat toisistaan, on niiden suojen kohteena sama taloudellinen intressi. Korkein oikeus kuitenkin tässä tapauksessa katsoi, että vaikka veropetoksen tunnusmerkistö X:n ja Y:n kohdalla muodollisesti täyttyisikin, syytteessä tarkoitettua petosrikosta on tällaisessa tapauksessa perusteltua pitää päärikoksena, johon rikoksen tekotavasta ja arvonlisäveron luonteesta johtuen tyypillisesti ja lähes säännönmukaisesti liittyy väärän tiedon välittyminen myös veroviranomaiselle. Korkein oikeus näin ollen katsoi, ettei rikosten yhtymistä koskevien yleisten periaatteiden mukaan X:n ja Y:n syyksi voida lukea veropetosta. Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomiota.
Esittelijän mietintö
Vanhempi oikeussihteeri Vuojolahti käsitteli mietinnössään kysymystä, voiko tässä tilanteessa kuitenkin täyttyä petoksen ohella myös erikseen rangaistava veropetos. Hän huomioi, että vaikka itse erehdyttäminen, eli tässä tapauksessa väärän tiedon antaminen B Oy:lle, on sekä petossyytteessä että veropetossyytteessä sama, on otettava huomioon suojelun kohteiden erilaisuus, teolla aiheutetun vahingon tai sen vaaran kohdistuminen kahteen eri tahoon ja tämän vahingon tai sen vaaran asianomistajien kohdalla toisistaan poikkeava luonne. Tämän takia hänen mielestään veropetosta voidaan pitää veropetoksesta erikseen rangaistavana tekona, ja hän ehdottaa Y:n tuomitsemista rikoslain 29 luvun 1 §:n nojalla rangaistukseen veropetoksesta 4 kuukauden vankeusrangaistukseen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa