» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauskessa oli kyse metsästysrikoksesta. Tapauksessa A ja B olivat olleet yhdessä Orivedellä metsästämässä, jolloin A:n koira oli alkanut haukkumaan maastosta löytämäänsä aukkoa ojanpenkassa. Tapahtumat olivat tallentuneet koiran kaulapannan videokameralle. A ja B olivat yksitoista päivää myöhemmin menneet maastoon kyseiselle paikalle uudestaan tarkastamaan paikan. Paikalla ollut kolo oli karhun talvipesä. Pesästä herännyt karhu hyökkäsi A:n ja B:n kimppuun, jolloin he olivat ampuneet sen haulikolla. Syyttäjä vaati A:lle ja B:lle rangaistusta metsästysrikoksesta.
Käräjäoikeus tuomitsi A:n ja B:n metsästysrikoksesta 30 päiväsakon rangaistuksiin ja yhden vuoden mittaisiin metsästyskieltoihin. Käräjäoikeuden mukaan kyse oli metsästyslainsäädännön kannalta olennaisen tärkeiden huolellisuusvelvollisuuksien rikkomisesta erityistä välinpitämättömyyttä osoittavalla tavalla. Hovioikeus hylkäsi syytteet metsästysrikoksista ja kumosi metsästyskiellot. Hovioikeus katsoi, ettei talviunilla olleen karhun löytymistä voitu pitää siinä määrin todennäköisenä A:n ja B:n mieltämänä, että heidän riskinottoaan voitaisiin pitää törkeän huolimattomana.
Korkeimmassa oikeudessa arvioitavana oli se, olivatko A ja B syyllistyneet metsästysrikokseen vai törkeään metsästysrikokseen ja jos näin on, millaisiin rangaistuksiin heidät on tuomittava. Korkein oikeus katsoi A:n ja B:n menettelyn osoittaneen ilmeistä piittaamattomuutta säännöksistä olla metsästämättä rauhoitettua ja vahvasti suojeltua karhua. Korkein oikeus oli sitä mieltä, ettei toiminta edellytä vankeusrangaistukseen tuomitsemista, mutta sakkorangaistuksen on oltava suhteellisen ankara. Korkein oikeus ei kumonnut hovioikeuden tuomiota vaan muutti sitä tuomitsemalla A:n ja B:n metsästysrikokssista kahden vuoden metsästyskieltoihin ja 60 päiväsakon sakkorangaistuksiin.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa