» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa kysymys oli siitä, saiko syyttäjä esittää hovioikeudessa toissijaisen rangaistusvaatimuksen, eli vaatia rangaistusta eri rikosnimikkeestä kuin mikä käräjäoikeudessa oli ensin esitetty. Lisäksi kysymys oli siitä, oliko näiden syytteiden tutkimiselle EU-luovuttamislaista johtuvaa estettä.
Syyttäjä pyysi antamallaan eurooppalaisella pidätysmääräyksellä S:n pidättämistä ja luovuttamista Suomeen. S oli pidätysmääräyksen seurauksena luovutettu Liettuasta Suomeen, ja S oli Suomen syyttäjän mukaan epäiltynä muun muassa törkeistä petoksista, jotka koskivat ulkomailla sijainneiden kiinteistöjen kauppoja. Pidätysmääräyksen teonkuvausten mukaan S oli erehdyttämällä saanut asianomistajilta kauppahintojen maksamiseen tarkoitetut varat aikomattakaan täyttää kauppojen ehtoja.
Käräjäoikeus
Syyttäjä vaati käräjäoikeudessa S:lle rangaistusta muun muassa kolmesta törkeästä petoksesta rikoslain 36 luvun 2 §:n nojalla. Oikeudenkäynnin aikana S:ää kuitenkin syytettiin lisäksi toissijaisesti törkeistä kavalluksista, jotka S oli syyttäjän mukaan toteuttanut anastamalla kauppahintoina haltuunsa saamansa varat tai laiminlyömällä varojen tilitysvelvollisuuden. S kiisti syytteet. Käräjäoikeus tuomitsi S:n törkeästä petoksesta ja toissijaisen syytteen seurauksena törkeästä kavalluksesta sekä muista hänen syykseen luetuista rikoksista yhteiseen 2 vuoden ja 4 kuukauden vankeusrangaistukseen, josta S valitti hovioikeuteen.
Hovioikeus
S vaati, että syyte jätetään tutkimatta hovioikeudessa törkeän kavalluksen osalta, koska rikosnimike ei sisältynyt luovutuspyyntöön tai pidätysmääräykseen, jonka perusteella S oli alun perin luovutettu Suomeen, eikä S suostunut niiden käsittelemiseen. Hovioikeus totesi ratkaisussaan, että rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annetun lain (EU-luovuttamislaki) 58 §:n 1 momentin mukaan jäsenvaltiosta Suomeen luovutettua henkilöä ei saa syyttää tai rangaista tai häneltä riistää vapautta muusta ennen luovuttamista tehdystä rikoksesta kuin siitä, joka oli luovuttamisen perusteena. Hovioikeuden mukaan ratkaisevaa oli, oliko pidätysmääräyksessä ja vaihtoehtoisessa syytteessä kuvatuissa rikoksissa kysymys samasta vai eri teoista, ja tätä ratkaistaessa oli otettava huomioon teonkuvaus ja siinä esitetyt tosiseikat.
Hovioikeus totesi, että S:n tapauksessa pidätysmääräyksessä kuvatut tosiseikat, joiden perusteella S:ää syytettiin törkeästä petoksesta, poikkesivat jossain määrin vaihtoehtoisten rangaistusvaatimusten perusteena olevista tosiseikoista, joiden perusteella S:ää syytettiin törkeästä kavalluksesta. Lisäksi tekoaika sekä rikosnimike poikkesivat toisistaan. Hovioikeus kuitenkin katsoi että koska teon kohde, seuraus sekä asianomistaja pysyivät samoina, ei S:n syyttämiselle ja tuomitsemiselle törkeästä kavalluksesta ollut EU-luovuttamislain 58 §:n 1 momentin nojalla estettä, vaikka S:ää ei alun perin oltu tästä rikoksesta syytetty. Hovioikeus lisäksi totesi, että syyttäjällä oli vielä hovioikeudessakin oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 17 §:n 2 momentin nojalla oikeus vedota uuteen seikkaan syytteen tueksi. Hovioikeus näin ollen katsoi, ettei S ollut tiettyjen syytteiden osalta syyllistynyt törkeisiin petoksiin vaan niihin törkeisiin kavalluksiin, joista syyttäjä oli toissijaisesti vaatinut hänelle rangaistusta. Hovioikeus ei näin ollen muuttanut käräjäoikeuden tuomiota törkeän kavalluksen osalta, eikä myöskään käräjäoikeuden S:lle tuomitsemaa vankeusrangaistusta.
Korkein oikeus
Korkeimmassa oikeudessa oli kysymys siitä, onko törkeää petosta koskevien toissijaisten rangaistusvaatimusten tutkimiselle estettä sen johdosta, että ne oli esitetty vasta hovioikeudessa, sekä siitä, onko näiden rangaistusvaatimusten, sekä jo käräjäoikeudessa syytteen osalta esitetyn toissijaisen rangaistusvaatimuksen tutkimiselle estettä EU-luovuttamislain säännösten vuoksi.
Korkeimman oikeuden mukaan syytteen tarkistaminen hovioikeudessa on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 17 §:n 2 momentin nojalla ollut sallittua, sillä sama rikollinen menettely on ollut tarkastelun kohteena niin alkuperäisissä kuin toissijaisissa syytteissä. Mitä tulee EU-luovuttamislain säännösten merkitykseen toissijaisten syytteiden tutkimisen kannalta, Korkein oikeus katsoi, että vaikka luovuttamispäätöksen perusteena olleen pidätysmääräyksen ja toissijaisten kavallussyytteiden mukaiset teonkuvaukset ovat liittyneet sinänsä samaan historialliseen tapahtumainkulkuun, luovuttamispäätöksen perusteena olleen pidätysmääräyksen ja toissijaisten syytteiden teonkuvaukset ovat kuitenkin monilta kohdiltaan eronneet toisistaan. Nämä erot ovat merkityksellisiä siksi, että jos S:ää oltaisiin alun perin syytetty kavalluksesta eikä petoksesta, olisi hänen luovuttamiseensa soveltunut harkinnanvarainen kieltäytymisperuste.
Korkein oikeus näin ollen katsoi, että ensisijaiset sekä toissijaiset syytteet ovat koskeneet eri rikoksia, ja sen vuoksi syytteiden muuttaminen on edellyttänyt EU-luovuttamislain ja puitepäätöksen mukaista S:n tai täytäntöönpanovaltion suostumusta, jota ei ole ollut. Korkeimman oikeuden päätöksen mukaan tuomiota ei näin ollen saa S:lle tuomitun yhteisen vankeusrangaistuksen osalta panna täytäntöön ennen kuin Liettuan asianomainen oikeusviranomainen on antanut siihen kyseisten rikosten osalta suostumuksensa.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Oikeusneuvos Esko antoi lausuntonsa, jossa hän ilmaisi eriävän mielipiteensä Korkeimman oikeuden tuomiosta siltä osin, ettei hovioikeuden olisi hänen mielestään pitänyt tutkia syytteitä törkeästä kavalluksesta, jotka esitettiin vasta hovioikeudessa, sillä S:llä ei ole ollut riittäviä edellytyksiä valmistella puolustustaan kyseisten syytteiden osalta.
Oikeusneuvos Bygglin puolestaan antoi lausuntonsa, jossa hän ilmaisi eriävän mielipiteensä Korkeimman oikeuden tuomiosta koskien S:lle tuomitun yhteisen vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa koskevaa lausumaa, jossa koko rangaistuksen täytäntöönpano määrätään riippumaan Liettuan asianomaisen oikeusviranomaisen suostumuksesta kuulematta asianosaisia. Hän suosittelee, että S:lle tuomittaisiin yhteisen rangaistuksen sijasta kaksi rangaistusta, joiden yhteenlaskettu pituus olisi Korkeimman oikeuden tuomitseman yhteisen rangaistuksen pituinen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa