» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa Intialainen A oli ajanut autollaan Venäjältä Sallan rajanylityspaikan kohdalta rajan yli Suomeen. Kuljettaja oli kertomansa mukaan ottanut kyytiin kolme muuta intialaista, yhden pakistanilaisen ja yhden srilankalaisen miehen. Kellään kuudesta edellä mainituista ei ollut mukanaan maahantulon edellyttämiä viisumeita. Tarkoituksenaan hellä oli tulla Suomeen saadakseen täältä turvapaikan. A ei kertomansa mukaan tuntenut kyytiin ottamiaan henkilöitä ennestään, vaan otti heidän autonsa kyytiin vasta rajanylityspaikassa. Hän ei kertomansa mukaan saanut kyyditsemisestä palkkiota tai muutakaan hyötyä. Maahanmuuttovirasto ei myöntänyt henkilöille turvapaikkaa. A:ta vastaan nostettiin syyte laittoman maahantulon järjestämisestä. Oman maahantulonsa osalta A:n ei katsottu syyllistyneen rikokseen, mutta hän ei olisi saanut tuoda rajan yli muita.
Lapin käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen sanottuun rikokseen, mutta jätti hänet rangaistukseen tuomitsematta, koska teko oli tapahtunut humanitaarisista syistä ja pakkotilaa läheisesti muisuttavissa olosuhteissa. Käräjäoikeus kuitenkin tuomitsi rajan ylitykseen käytetyn auton rikoksentekovälineenä valtiolle menetetyksi.Käräjäoikeuden mielestä A oli itsekin todennäköisesti rikollisorganisaatioiden hyväksikäytön uhri, eikä siten voinut itse vaikuttaa siihen, ketkä tulevat hänen autoonsa. Korkein oikeus myönsi A:lle ja syyttäjälle valitusluvan ennakkopäätösvalitukseen korkeimpaan oikeuteen. A vaati, että rangaistus tuomitusta rikoksesta jätettäisiin tuomitsematta, kun taas syyttäjä vaati A:lle 60 päiväsakon rangaistusta.
Korkein oikeus ei pitänyt tekoa vähäisenä, koska A oli tuonut Suomeen viisi henkilöä ilman vaadittavia viisumeita. Sen mukaan laittomasta maahantulosta rangaistaan ankarasti perustuen siihen, että Suomella on velvollisuus valvoa Euroopan unionin ja Shengen-alueen rajoja. A:n syyllisyyttä kuitnekin vähensi se, että teko ei ollut suunnitelmallinen, eikä A ollut saanut maahantulon järjestämisestä hyötyä itselleen. Tähän perustuen oli syytä poiketa laittoman maahantulon järjestämisestä yleensä tuomitusta vankeusrangaistuksesta. Korkein oikeus tuomitsi A:n 30 päiväsakkoon. Korkein oikeus katsoi, ettei A:n toiminta perustunut sellaisiin humanitaarisiin sekä matkustajien turvattomista oloista johtuviin vaikuttimiin, että hänen menettelyään olisi kokonaisuutena arvioituna tullut pitää hyväksyttävänä. A:n menettelyä ei myöskään pidetty niin vähäisenä rikoksena, että hänet olisi tullut jättää rangaistukseen tuomitsematta. A:n autoa oli pidettävä rikoksentekovälineenä, mutta sen menetetyksi tuomitseminen ei olliut tarpeen uusien rikosten ehkäisemiseksi.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa