» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Ratkaisussa KKO:2012:67 käsiteltiin luovuttamista. Asiassa A oli luovutettu Iso-Britanniasta Unkariin ja sieltä edelleen Suomeen eurooppalaisten pidätysmääräysten mukaisesti. Syyttäjä vaati käräjäoikeudessa Ranskan oikeusviranomaisten antaman eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella A:n luovuttamista Suomesta Ranskaan ja ilmoitti Unkarin antaneen suostumuksensa luovuttamiseen. Käräjäoikeus oli suostunut A:n luovuttamiseen. A valitti ratkaisusta Korkeimpaan oikeuteen. KKO:n tuli ratkaista, voitiinko A edelleen luovuttaa Ranskaan.
KKO pyysi Euroopan unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa sovellettavan eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä annetun neuvoston puitepäätöksen (2002/584/YOS) 28(2) artiklan sisällöstä. Tuomioistuin totesi, että puitepäätöksen 28(2) artiklaa tulee tulkita siten, että luovutettua henkilö useamman kuin kerran jäsenvaltiosta toiseen peräkkäisten eurooppalaisten pidätysmääräysten nojalla, tämän henkilön luovuttaminen edelleen muuhun kuin hänet viimeksi luovuttaneeseen jäsenvaltioon tulee saada vain hänet viimeksi luovuttaneen jäsenvaltion suostumus.
Asiassa sovellettavan puitepäätöksen edellyttävällä tavalla KKO:n tulkinnan mukaan tulee saada Unkarin suostumus A:n luovuttamiselle, sillä EU-luovuttamislain 61 §:n 2 momentin 4 kohdassa käsitteellä tarkoitetaan sitä jäsenvaltiota, joka viimeksi on luovuttanut henkilön Suomeen. Asiassa Unkarin hallinto- ja oikeusministeriö oli ilmoittanut Suomen viralliselle syyttäjälle suostumuksensa luovutukseen. Siten KKO katsoi, että suostumus saatiin lain edellyttämällä tavalla ja estettä luovuttamiselle ei ole. KKO ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota asiassa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa