» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa virallinen syyttäjä oli vaatinut A:lle rangaistusta kätkemisrikoksesta, varkaudesta ja törkeästä varkaudesta. Hän oli ennen kyseessä olevaa syytettä suorittanut vankeusrangaistuksia yhteensä neljään otteeseen, minkä lisäksi hänet oli tässä tapauksessa annetun käräjäoikeuden tuomion antamisen jälkeen tuomittu vailla lainvoimaa tällöin olleella tuomiolla myös vankeusrangaistukseen. Tapauksessa oli juridiselta kantilta katsottuna kyse siitä, voitiinko A tuomita edellä mainituista tässä tapauksessa käsitellyistä rikoksista yhdyskuntapalveluun ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta, vaikka hänellä oli alla useita aikaisempia vankeusrangaistuksia.
Käräjäoikeus tuomitsi A:n ehdottomaan vankeusrangaistukseen kätkemisrikoksesta, varkaudesta ja törkeästä varkaudesta. Perusteinaan sille, miksi A:lle ei voitu tuomita yhdyskuntapalvelua käräjäoikeus mainitsi yhtäältä sen, että hän oli useaan otteeseen jo aiemmin kärsinyt vankeusrangaistuksia ja toisaalta sen, että mainitun lainvoimaa vailla olleen tuomion perusteella näitä vankeusrangaistuksia tulisi yksi lisää.
Hovioikeuden näkemyksen mukaan käräjäoikeuden A:lle tuomitsema rangaistus oli liian ankara yleinen oikeuskäytäntö huomioon ottaen. Hovioikeus oli kuitenkin käräjäoikeuden kanssa samaa mieltä siitä, että A:n aikaisemmat vankeusrangaistukset olivat esteenä yhdyskuntapalvelun tuomitsemiseen tässä tapauksessa. Näin ollen hovioikeus päätyi alentamaan käräjäoikeuden tuomiota kuuden kuukauden vankeuteen.
Korkein oikeus otti asian käsittelyssä huomioon useita seikkoja. Ensinnäkin korkein oikeus lausui, että A:lle aikaisemmin tuomittujen vankeusrangaistuksen täytäntööpano ei ollut esteenä yhdyskuntapalvelun tuomitsemiselle, sillä A:n viimeisin koeaika oli päättynyt ennen tässä tapauksessa tehtävän ratkaisun antamista. Tärkeimpinä asian arvointiin liittyneinä seikkoina korkein oikeus nosti esille sosiaalisia seikkoja, kuten A:n vuosia jatkuneen päihteettömyyden, hänen koulutukselliset tavoitteensa ja hänen asunto-olonsa. Hän oli myös tullut uskoon ja vapaaseurakunnan jäsenenä tehnyt erilaisia vapaaehtoistöitä. Näistä asioista johtuen korkein oikeus totesi, että A soveltui yhdyskuntapalveluun.
Korkeimman oikeuden näkemyksen mukaan edellä mainittujen yhdyskuntapalveluun soveltumisen edellytyksien arvioinnin kautta oli käynyt selväksi, että A oli päässyt aktiivisella toiminnallaan irti päihteistä ja muista hänen aikaisempaan rikolliseen elämäänsä liittyneistä asioista. Soveltuvuusselvityksen ja A:n sen perusteella vakiintuneeksi todetun tilan vuoksi korkein oikeus katsoi, etteivät aikaisemmat vankeusrangaistukset estäneet tässä tapauksessa A:n tuomitsemista yhdyskuntapalveluun.
Näin ollen korkein oikeus muutti hovioikeuden tuomiota siten, että se tuomitsi A:n kuuden kuukauden vankeusrangaistuksen sijasta yhdyskuntapalveluun käräjäoikeuden tuomiossa mainituista rikoksista. Nähdäkseni tuomio ilmentää hyvin sitä suomalaisessa rikosoikeudessa noudatettavaa lähtökohtaa, että rangaistusten luonteessa tulee koston sijaan huomioida se, miten rikokseen syyllistynyt henkilö saataisiin parhaalla tavalla palautettua yhteiskunnan toimivaksi jäseneksi.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa