» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa A oli soittanut lähes päivittäin lukuisia puheluita ja lähettämällä lähes päivittäin lukuisia asiattomia tekstiviestejä B:lle. Näin ollen kyse oli siitä, oliko A rikkonut tapauksessa kotirauhaa.
Käräjäoikeus totesi, että tekstiviestit eivät lainvalmistelutöiden mukaan kuuluneet kotirauhan suojan piiriin siinäkään tapauksessa, että ne oli otettu vastaan kotirauhan suojaamassa paikassa. Käräjäoikeus hylkäsi syytteen tekstiviestien osalta. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Asia eteni korkeimpaan oikeuteen joka lausui, että rikoslain 24 luvun 1 §:n 2 kohdan mukaan kotirauhan rikkomisesta tuomitaan se, joka oikeudettomasti rikkoo toisen kotirauhaa metelöimällä, heittämällä esineitä, soittamalla puheluita tai muulla vastaavalla tavalla. Lisäksi rikoslain 3 luvun 1 §:n 1 momentin ilmaiseman laillisuusperiaatteen mukaan rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Näin ollen rangaistussäännöksen sanamuotoa on epäselvissä tapauksissa tulkittava suppeasti ja syytetyn eduksi. Korkein oikeus katsoi, että tekstiviestien lähettämistä ei voitu pitää kotirauhan rikkomista koskevassa rikoslain 24 luvun 1 §:n 2 kohdassa nimenomaisesti mainittuja metelöimistä, esineiden heittämistä tai puheluiden soittamista vastaavana tekotapana.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa