» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A oli kahdessa vaiheessa lyönyt B:tä yhteensä noin 20 kertaa nyrkillä rintakehän ja pään alueelle. B oli pahoinpitelyn seurauksena kuollut. Kysymys siitä, oliko B:n kuolema ollut A:n teon varsin todennäköinen seuraus siten, että teko olisi luettava A:n syyksi tappona.
A oli lyömällä B:tä nyrkillä useita kertoja ylävartaloon ja päähän aiheuttanut tälle useita vammoja. Vammojen laatu osoitti, että lyönnit olivat olleet voimakkaita, niitä oli ollut useita ja ne olivat kohdistuneet rintakehälle ja päähän. Pahoinpitely oli jatkunut useampaan otteeseen ja ollut pitkäkestoista. B ei ollut itse yrittänyt tehdä väkivaltaa A:lle ja oli humalatilansa vuoksi ollut puolustuskyvytön. Käräjäoikeus katsoi, että A:n käyttämän väkivallan määrä, voima ja pitkäkestoisuus huomioon ottaen A:n oli täytynyt käsittää, että sen varsin todennäköisenä seurauksena oli B:n kuolema. Näin ollen käräjäoikeus tuomitsi A:n taposta. Hovioikeus kuitenkin muutti käräjäoikeuden tuomion taposta törkeäksi pahoinpitelyksi.
Korkein oikeus totesi, että tapon edellyttämän todennäköisyystahallisuuden täyttymistä arvioidaan yleensä tarkastelemalla niitä seikkoja, joiden pohjalta tekijä on voinut teon aikana arvioida tekonsa seurauksia. Näitä ovat muun muassa hänen mahdollisesti käyttämänsä tekoväline, käytetyn väkivallan voimakkuus ja kesto sekä se, mihin kohtaan uhrin kehoa teko on kohdistettu.
Tahallisuutta puoltavina seikkoina Korkein oikeus piti B:n vammojen moninaisuutta ja laajuutta, sekä todistajien C:n ja E:n kertomusta B:n kunnosta. A:n olisi Korkeimman oikeuden mukaan pitänyt itsekin havaita B:n huono kunto jo ennen todistajien saapumista paikalle. Tästä huolimatta A on jatkanut pahoinpitelemistä. Tämä viittaa siihen, että A ei ole välittänyt siitä, miten B:lle pahoinpitelyn seurauksena käy.
Tahallisuutta vastaan puhuvina seikkoina Korkein oikeus mainitsee, että A on uskottavasti kertonut pahoinpitelyn motiiviksi B:n ojentamisen ja kurittamisen. Lisäksi lopetettuaan pahoinpitelyn A on kutsunut C:n asuntoonsa katsomaan, miten “varkaalle on käynyt”.
Punnittuaan tahallisuutta puoltavia ja vastaan puhuvia seikkoja Korkein oikeus päätyi siihen, että ei ole tullut tapon syyksilukemiseen riittävällä varmuudella näytetyksi, että A olisi pahoinpitelyn aikana väkivaltaa käyttäessään pitänyt B:n kuolemaa tekonsa varsin todennäköisenä seurauksena. Näin ollen Korkein oikeus hylkäsi syytteen taposta ja säilytti hovioikeuden tuomion.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa